Beatbox, alternate take

Ruscica Jani

Yhteistyössä newyorkilaisten beatboxaajien Kid Luckyn ja Shockwaven sekä spoken word -artisti Vocabin kanssa toteutetussa elokuvassa ääni ja liike toimivat ilmaisullisina välineinä oman sijainnin paikantamiseen asfalttiviidakossa, Kaupunkisinfonioiden tapaan beatboxaajat ovat rakentaneet teoksen ääniraidan, tulkitsemalla ja imitoimalla elinympäristönsä ääniä. Mystinen spottivalo tuo esiin kaupunkitilan näyttämönä, jossa Vocabin sanoin jokaisella kadun kulmalla on kyky kertoa tuhat tarinaa.

Tuotantovuosi
2007
Kesto
00:08:37
Tyyppi
Asiasana
Alkuperäinen nimi
Beatbox, alternate take
Suomenkielinen nimi
Beatbox, alternate take
Englanninkielinen nimi
Beatbox, alternate take
Tuotantomaat
Finland
Dialogi
Kyllä
Kuvasuhde
Other
Ääni
Kyllä
Työryhmä
Anu Keränen (Kuvaaja), Tiina Aarniala (Leikkaaja), Jani Ruscica (Leikkaaja), Jani Ruscica (Ohjaaja), Sini Pelkki (Still-kuvaaja), Jani Ruscica (Tekijä), D’Janau “Vocab” Morales (Esiintyjä), Chris “Shockwave” Sullivan (Esiintyjä), Terry “Kid Lucky” Lewis (Esiintyjä), Henri Tani (Grafiikka), Brandon Sumner (Kamera-assistentti), Saalim “Storyboard Profesooa” Muslim (Koreografi), Saalim “Storyboard Profesooa” Muslim (Online leikkaus), Leandro Silva (Online leikkaus), Marcia Rotondo (Online leikkaus), Frame Contemporary Art Finland (Rahoittaja), Taiteen keskustoimikunta (Rahoittaja), AVEK (Rahoittaja), Jason Glaser (Valaisija), Jenni Aarniala (Äänisuunnittelu), Shiho Miyazawa (Äänitys), Jenni Aarniala (Äänitys)
Pressikuvat
Jani Ruscica työskentelee pääasiallisesti videon ja valokuvan parissa. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä, ja on opiskellut Chelsea College of Art and Designissa Lontoossa ja Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Ruscican teokset perustuvat luovalle yhteistyölle ja tutkivat elokuvan, videotaiteen, teatterin ja performatiivisten taiteiden välisiä yhtymäkohtia. Hänen teoksiaan on nähty viime vuosina näyttelyissä mm. 6. Liverpool Biennialissa (2010), 5. Momentum Biennialissa Mossissa, Norjassa (2009), Bonniers Konsthallissa Tukholmassa (2009), Nykytaiteen Museo Kiasmassa (2009) sekä videonäytöksissä mm. Centre Pompidoussa Pariisissa, TATE Modernissa Lontoossa sekä MoMAssa New Yorkissa.