Milk & Decay

Teoksessa Milk and Decay hidas naisääni lausuu kuukausien nimiä, yhdestä heinäkuusta seuraavaan. Ääni kuvaa jokaista kuukautta poeettisin termein, jotka ovat täynnä emootioita ja kuvallisuutta, joka viittaa hiljattaiseen onnettomuuteen ja sen jälkivaikutukseen: ”Herkkiin sydämiin sattuu eniten. Miljoonia gallonia mustaa kultaa.” Kieli siirtyy fyysisten ympäristöjen (”maaperä, joka vuoti verta”) arvioinnista analysoimaan sisäisiä tiloja: ”Musta täplä sielussamme”. Näin virittyy vastaavuus ihmismäisten olotilojen ja planeettamme tilan välille. Teoksessa keuhkot muuttuvat muoviksi, kun voice-over listaa erimaalaisten valintamyymälöiden nimiä ostoskasseista luettuina. Kaikkea ei kuitenkaan ole menetetty. Teoksessa nimetään eri lajeja, jotka tunnetaan niiden kyvystä selviytyä jopa kaikkein katkerimmista hyökkäyksistä. Tällaisia resilienttejä olentoja ovat muun muassa torakat, kojootit (jotka jopa ”lisääntyvät kuolemassa”) ja sienet, jotka jälleenasuttavat muuttuneen maailman. Mäkisen ja tasaisen välillä asiat voivat jatkua normaaleina, mutta kuvaamalla elämää ääriolosuhteissa Rönkkö tuo näyttämölle tilinteon elämän vääjäämättömään kuolemaan johtavan haurauden kanssa. - Ellen Mara de Wachter