Arkhipelagos (Navigating the Tides of Time)

Tulevaisuuden katastrofin jälkimaininkeihin sijoittuvassa teoksessa eloonjääneet suunnistavat vailla maantieteellisiä kiinnekohtia maailmassa, jossa vain aika ja vesi hallitsevat maisemaa. Arkhipelagos (Navigating the Tides of Time) esittää maiseman, jossa teoksessa Näkymä vastarannalta kuvatun jokivarren pylväikkökäytävän rauniokasat ovat huuhtoutuneet ulos historian tasaisesta virrasta. Jäljelle on jäänyt avovettä ja raunioiden jäänteistä rakennettuja lauttoja, jotka suunnistavat uuden Okeanoksen vaarallisilla vuorovesillä – niistä on tullut itse saaristo, arkkipelagi, irtonainen yhteisö vailla juuria. Lautat muodostavat väliaikaisia ryhmittymiä, kunnes tuulet ja virtaukset jälleen erottavat ne. Teoksen lautat voisivat yhtä hyvin seilata Välimerta, Australian rannikkoa tai Karibiaa – suuntanaan Luvattu maa. Ilmasto, talous, sosiaaliset ja poliittiset ponnistelut ovat läsnä tässä Meduusan lautan jäämistössä, joka ensisilmäyksellä näyttäytyy yksinkertaisena, mutta joka viittauksena on varsin monisyinen.