Taidetta taiteen vuoksi -esityssarja jatkuu Cinema Orionissa 11. maaliskuuta 2025! Vuoden ensimmäisessä näytöksessä Asukkaat tarkastellaan asumisen ja kuulumisen teemoja. Näytöksen avaa Lasse Vairion uusi live cinema -esitys Seaweed Suburb, jonka kuvamateriaali koostuu pääosin Vuosaaren ympäristöstä. Esitys tarkastelee suurten infrastruktuuriprojektien vaikutusta meren eliöstön ja lähiöiden ihmisten elintiloihin. Alli Savolaisen teoksessa Embroidery ympäri maailmaa välkkyvät valonlähteet vertautuvat kauniiseen koruompeleeseen. Lauri Astalan Sketch for the Last Map -teoksen ytimessä puolestaan ovat läpikuultavat ja toisiinsa limittyvät sisä- ja ulkotilat, jotka kertovat digitaalisen ajan monikerroksisesta ja paikattomasta maailmasta. Denise Zieglerin Fredrikinkatu esittää omintakeisen muotokuvan tutusta kadusta Helsingin keskustassa. Jaakko Pietiläisen Asuntomessun tapahtumapaikkana on omakotitaloalue, jonka kaikki ihmisasukkaat ovat kaikonneet ja jäljellä ovat vain itsekseen toimivat ja ihmisiä muistelevat palvelurobotit, älyjääkaapit, robottiruohonleikkurit ja itseohjautuvat autot. Näytöksen viimeisenä teoksena nähdään Elina Salorannan Huone (by Elina Saloranta), jossa taiteilija on tallentanut eräässä makuuhuoneessa tapahtuneet muutokset siellä asuneen naisen kuoleman jälkeen.
Taidetta taiteen vuoksi tuo yhteen taiteilijain liikkuvaa kuvaa, mediataidetta ja kokeellista elokuvaa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa, uutuuksia ja klassikoita. Näytössarjaa ovat tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. Sarjan kuratoinnista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Azar Saiyar ja Avreno Heikka.
Näytöksiin on vapaa pääsy!
11.3.2025 | 17:00–18:30 | Cinema Orion
Lasse Vairio: Seaweed Suburb | 2025 | 25 min
Meren eliöstö ja lähiöiden ihmiset ovat haavoittuvaisia, suurten infrastruktuuriprojektien huomaamattomien sivutuotteiden uhreja. Kumpikin tarvitsee elintilaa, joka salakavalasti, mahdollisesti jopa tahattomasti rajautuu sosiaalisesti, tilallisesti, kemiallisesti ja esimerkiksi akustisesti. Nimi Seaweed Suburb on kuvitteellinen vedenalainen Helsingin lähiö. Kuvamateriaali koostuu pääosin Vuosaaren ympäristöstä, sekä maalta että pinnan alta. Seurattavia hahmoja löytyy rantaviivan molemmin puolin: pinnan yläpuolella elävät ja työskentelevät ihmiset, pinnan alapuolella leväkatkat, jotka elävät rannan herkissä rakkoleväyhdyskunnissa.
Alli Savolainen: Embroidery | 2006 | 1 min 25 sec
Äiti Maan valikoidut koruompeleet.
Lauri Astala: Sketch for the Last Map | 2022 | 12 min 50 sec
Sketch for the Last Map -teoksen ytimessä olevat läpikuultavat sisä- ja ulkotilat kertovat digitaalisen ajan monikerroksisesta ja paikattomasta maailmasta. Karttojen ja kuvavirran ulkopuolelle jäävät kaupunkien monet muut kasvot: yksityiset tilat, näkyvistä pois siivotut, rajatut tai aidatut, vähemmän “julkiset” todellisuudet. Teos on kuvattu eri kaupungeissa Belgiassa, Etelä-Koreassa, Intiassa, Ranskassa, Turkissa ja Uruguayssa.
Denise Ziegler: Fredrikinkatu | 1999 | 4 min 26 sec
Fredrikinkatu on muotokuva kadusta, joka sijaitsee Helsingin keskustassa. Kuvamateriaali on kuvattu “pars pro toto” (osa edustaa kokonaisuutta) -periaatteella ja ääniraidalla kuullaan kadun äänellinen poikkileikkaus Viiskulmasta Temppeliaukiokirkkoon. Video on leikattu esitysmuotoonsa suoraan kamerassa.
Jaakko Pietiläinen: Housing Fair | 2018 | 10 min 50 sec
Teoksen tapahtumapaikkana on keskimääräinen omakotitaloalue, jonka kaikki ihmisasukkaat ovat kadonneet jäljettömiin. Jäljelle jääneet kotitalouskoneet, kuten palvelurobotit, älyjääkaapit, robottiruohonleikkurit ja itseohjautuvat autot kuluttavat aikaansa, ylläpitävät lähiympäristöään ja muistelevat jäljettömiin kadonneita ihmisiä.
Elina Saloranta: Huone (by Elina Saloranta) | 2008 | 9 min
Videoteos tallentaa eräässä makuuhuoneessa tapahtuneet muutokset siellä asuneen naisen kuoleman jälkeen. Teos alkaa tekstillä: “Äidin kuoltua kesti puoli vuotta ennen kuin asunto saatiin myytyä. Tytär kävi siellä kerran viikossa juomassa kahvit.” Seuraa sarja hitaasti vaihtuvia kuvia. Ensimmäisessä kuvassa huone on koskematon, vain petivaatteet on nostettu sivuun. Tila alkaa vähitellen tyhjentyä. Jäljelle jää yksi huonekalu: valtava vanhanaikainen parivuode. Lopussa sitä ympäröivät uusien asukkaiden esineet. Ääniraidalla kuullaan askeleita, kahvikupin kilinää ja vanhan Nilfiskin pölynimurin hurinaa. Kun vuoteen päälle levitetään suojamuovi, imuri sammuu hitaasti kuin hengitys.
Näytöksen kesto on noin yksi tunti.
Näytöstä seuraa lyhyt keskustelu Lasse Vairion, Elina Salorannan ja Denise Zieglerin kanssa.
AV-arkki on edistänyt suomalaisen mediataiteen asemaa vuodesta 1989. Taiteilijat osallistuvat tähän tapahtumaan AV-arkin edistämistyön ansiosta. Jos haluat seurata viimeisimpiä uutisiamme, tilaa uutiskirjeemme!