Kevätkauden toinen Taidetta taiteen vuoksi -näytös jatkaa kuulumisen teeman ympärillä. Näytöksen ..tähän paikkaan nimeltä maa elokuvat pohtivat, mitä kuulumisen tunne merkitsee ja miten se voi säilyä maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta. Näytös tarkastelee myös kerronnallisia, teknologisia ja symbolisia keinoja, joiden kautta kuulumisen ja yhteyden kokemus syntyy tai keinotekoisesti rakennetaan – sekä toisaalta sitä, kuinka tätä prosessia voidaan julmasti rikkoa tai luovasti häiritä.

Näytöksen avaa Sasha Huberin videoperformanssi Louis Who? What you should know about Louis Agassiz (2010), jossa Huber ratsastaa Praça Agassiz -aukiolle kertoakseen ohikulkijoille sveitsiläissyntyisen amerikkalaisen biologin ja geologin Louis Agassizin rasistisesta ideologiasta. Lin Htet Aungin A Metamorphosis (2025), joka pokkasi tänä vuonna Tiger Short -palkinnon Rotterdamin elokuvafestivaaleilla, esittää omintakeisen hypnoottisen ”vastalähetyksen”, joka ammentaa lapsuuden kokemuksista diktatuurissa elämisestä. Marikki Hakolan teos Telephone (1990) kuvaa elämää totalitaarisessa informaatioyhteiskunnassa, jossa yhteydenpito johtaa eristäytymiseen. Elian Mikkolan Via Karelia (2021) on kokeellinen tutkimusmatka tekijän karjalaisiin juuriin, sukupolvien väliseen traumaan ja identiteetin kysymyksiin. Mike Hoolboomin elokuva Nazareth (2020) tuo yhden vuonna 1948 otetun valokuvan kautta esiin palestiinalaisten kokeman Nakban* kauhut. Martín Bausin elokuvakollaasi ABAJO Y A LA IZQUIERDA (2025) sisältää Luis Terror Díasin musiikkia sekä pätkiä Latinalaisen Amerikan ja Karibian vastarintaradioiden lähetyksistä, ja pyrkii esittämään kuvitellun alueen, joka sijaitsee “alhaalla ja vasemmalla” hegemonisesta maailmankuvasta katsottuna. ¡Liberación para todos!

* Nakba (suom. katastrofi) tarkoittaa vuosien 1947–49 etnistä puhdistusta, missä sionistiliike karkotti yli 700 000 palestiinalaista, tyhjensi yli 530 kylää ja tuhosi palestiinalaisen yhteiskunnan perustan.

Taidetta taiteen vuoksi tuo yhteen taiteilijain liikkuvaa kuvaa, mediataidetta ja kokeellista elokuvaa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa, uutuuksia ja klassikoita. Näytössarjaa ovat tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. Sarjan kuratoinnista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Azar Saiyar ja Avreno Heikka.

Näytöksiin on aina vapaa pääsy!

Taidetta taiteen vuoksi: …tähän paikkaan nimeltä maa
6.5.2025 klo 17.00 | Cinema Orion

Näytöksen kokonaiskesto on noin tunnin. Näytöksen jälkeen taiteilijat Sasha Huber ja Marikki Hakola ovat paikan päällä kertomassa teoksistaan ja työskentelystään.

Sasha Huber: Louis Who? What you should know about Louis Agassiz
2010 | 03:50

Teoksessa katsoja joutuu kohtaamaan kolonialismin ja sorron historian, johon myös Louis Agassiz on vaikuttanut. Sasha Huber tulee kuvaan hohtavalla mustalla hevosella kuin sanansaattaja menneisyydestä. Hän kertoo ohikulkijoille Rion lähiön Praça Agassiz -aukiolla henkilöstä, joka on antanut aukiolle nimensä: ”Tiedemies, luonnontieteilijä, jäätiköiden tutkija, vaikutusvaltainen rasisti, apartheid-ajattelun edelläkävijä…”

Sasha Huber (Sveitsi/Suomi) on Helsingissä asuva monialainen sveitsiläis-haitilaistaustainen kuvataiteilija. Hän työskentelee ja esittää taidettaan kansainvälisesti ja on ensisijaisesti kiinnostunut muistin ja kuulumisen politiikasta, varsinkin suhteessa ympäristön kantamaan kolonialistiseen perintöön. Sensitiivisyys historiaa ja nykyisyyttä yhdistäviä hienovaraisia juonteita kohtaan on saanut Huberin suhtautumaan arkistomateriaaliin kerroksisena luovana praktiikkana, johon sisältyy perfomanssipohjaisia interventioita, videota, valokuvaa ja yhteistöitä. Tietoisena välineen symbolisesta merkityksestä Huber on myös ottanut haltuun naulapyssyn epätasa-arvoisten voimasuhteiden uudelleenneuvottelun mahdollistavana aseena. Huber työskentelee säännöllisesti luovana työparina kumppaninsa Petri Saarikon kanssa. Hän on valmistunut maisteriksi Aalto-ylopistosta ja suorittaa tällä hetkellä taiteellisen tutkimuksen tohtoriopintoja.

Lin Htet Aung: A Metamorphosis
2025 | 16:43

In the houses, after parting, Mothers were made up of tears. Sons were transformed into empty glass cups. And the lullabies became a curse. The film examines the suffering and resilience of the Burmese people by using the distinct political elements that have floated for several years on the ocean of political opera under repetitive military dictatorships in Myanmar.

Lin Htet Aung (b. 1998), from Myanmar. His short films have been selected at several international film festivals, and in 2025, he won the Tiger Short Award at IFFR. An alumnus of Berlinale Talents, Locarno Filmmakers Academy, Asian Film Academy, and a Prince Claus Seed Awardee, he is now developing his debut feature, Making A Sea.

Marikki Hakola: Telephone
1990 | 08:56

Telephone on dystopia ihmisistä, jotka menettävät asteittain kontaktin toisiin ihmisiin totalitaarisen informaatioyhteiskunnan paineessa. Puhutut sanat kaikuvat loputtomassa teknologisessa ympäristössä saavuttamatta määränpäätään. Telephone perustuu PIIPÄÄ-performanssiin (1987).

Marikki Hakola on mediataiteilija, elokuvaohjaaja ja tuottaja. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Suomen Taideakatemian koulusta 1984, ja aloitti työskentelyn videon ja performanssin parissa vuonna 1982. Hän on tehnyt useita video- ja multimediateoksia, installaatioita, musiikki- ja tanssielokuvia sekä performansseja. Hakola tunnetaan kansainvälisesti uraauurtavana mediataiteilijana Euroopassa, jonka teoksia on esitetty useissa näyttelyissä, festivaaleilla ja tv-kanavilla. Hänen teoksiaan löytyy kansainvälisten taidemuseoiden kokoelmista. Hakola on myös opettanut elokuvaa ja mediataidetta suomalaisissa yliopistoissa.

Elian Mikkola: Via Karelia
2021 | 12:35

Kuinka jäljittää kivun keskipiste, kun aika on muodostanut sen ympärille omat suojamuurinsa? Taiteilija yrittää ymmärtää oman identiteettinsä alkujuuria ja sukupolvelta toiselle periytynyttä surua matkaamalla vanhempiensa kanssa isoäidin kotikylään Kuolemajärvelle Karjalan tasavaltaan. Via Karelia on tutkimus ja matka, kotivideoiden ja käsin kehitetyn 16 mm filmin kanssa, rajan toiselle puolen ja takaisin.

Elian Mikkola (s.1990) on Kanadassa työskentelevä suomalainen elokuvataiteilija. Turussa syntynyt Mikkola on valmistunut Tampereen yliopistosta tiedotusopin linjalta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2015. Taiteen maisteriksi Mikkola valmistui vuonna 2019 tehtyään maisterin opintonsa Kanadassa University of Reginassa. Elian Mikkolan opiskelijatyönä toteutettu debyyttielokuva SAARI (2016) valittiin vuonna 2017 Toronton kansainvälisten elokuvajuhlien Top Ten -ohjelmistoon. Mikkolan viimeisimmät kaksi lyhytelokuvaa saivat ensi-iltansa Rotterdamin ja Hong Kongin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Mikkolan trans- ja muunsukupuolisuus näyttäytyy merkittävänä osana hänen motivaatiotaan taiteen tekijänä. Lisäksi Mikkola keskittyy työssään digitaalisten ja analogisten muotojen yhdistämiseen sekä ekologisten vaihtoehtojen havainnollistamiseen ja hyödyntämiseen analogisen elokuvan kontekstissa.

Mike Hoolboom: Nazareth
2020 | 06:36

A return to the fateful year of 1948 in Israel, reframed by a single photograph that is reviewed one face at a time. Four figures on a hillside bear witness to the revolutionary society, the new state, the new law. Like too many moments of catastrophe it is filled with invisibility charms and ghost relations. How to speak of what can’t be put into words, how to show what cannot be seen?

Born: Korean War, the pill, hydrogen bomb, playboy mansion. 1980s: Film emulsion fetish and diary salvos. Schooling at the Funnel: collective avant-geek cine utopia. 1990s: failed features, transgressive psychodramas, questions of nationalism. 2000s: Seroconversion cyborg (life after death), video conversion: feature-length, found footage bios. Fringe media archaeologist: author/editor/co-editor 30 books. Curator: 30 programs + Pleasure Dome co-founder. Copyleft yes. Occasional employments: artistic director Images Fest, fringe distribution Canadian Filmmakers. 100+ film/vids. 20 features. 89 awards, 20 international retrospectives. 5 lifetime achievement awards. 

Mike Hoolboom began making movies in 1980. Making as practice, a daily application. Ongoing remixology. Since 2000 there has been a steady drip of found footage bio docs. The animating question of community: how can I help you? Interviews with media artists for 3 decades. Monographs and books, written, edited, co-edited. Local ecologies. Volunteerism. Opening the door.

Martín Baus: ABAJO Y A LA IZQUIERDA
2025 | 13:40

A film collage that attempts to delineate a concrete, imagined and desired territory that is situated “below and to the left” of the hegemonic world mapping. Photographs taken in Cerro Blanco- Guayaquil, a territory whose protection and destruction are both administered by the Swiss building materials company HOLCIM, meet the voices of rebel radios from Latin America and the Caribbean clamoring for the liberation of the land.

Martín BAUS (Santiago de Chile, 1992) is a multimedia artist, filmmaker, musician, researcher and teacher. His artistic practice investigates the relationships between history, materialism and perception, uniting his interest in the political dimensions of listening, the re-appropriation of archives and the procedures of translation between materialities such as celluloid, sound and text. He is a member of CEIS8, a collective for experimentation with film formats and photochemical processes based in Santiago de Chile, and co-director of the independent record label Radio Fome, which releases improvisation-based music and sound pieces. He’s interested in aurality as a tool for a radical pedagogy from Latin America and as a methodology for artistic and practice-based research. He enjoys engaging with the sonic realm from socio-political and non-sonorous approaches, which is why he has created poetry books related to listening and wording; text installations that engage with opaque language translation procedures; publications around the links between salsa rhythms, migration and working-class struggles; and fictional writings that speculate on the future of sound archives and digital archaeology.