Alla vuoden 2022–2023 levityskatalogi. Katalogin videoiden täyspitkät esikatseluversiot vaativat kirjautumisen. Voit pyytää rekisteröitymistä täällä.
AV-Arkin levityskatalogi on tarkoitettu ammattimaiseen esikatseluun. Katalogin teoksia levitetään AV-arkin kansainvälisen levitystoiminnan kautta lukuisiin tapahtumiin ja elokuvafestivaaleille ympäri maailmaa.
Lisätietoja palveluistamme ja hinnasto täällä.
Levityskatalogi 2022–2023
Vuoden 2022-2023 levityskatalogin yksikanavaiset työt on valinnut vieraileva kuraattori Vivien Buchhorn (Saksa) yhdessä AV-arkin henkilökunnan kanssa.
Pasi Autio: Feel the Heat (2022, 09:06)
Feel the Heat -videoteoksessa kuvataan öisessä metsässä olevaa yhden miehen discoa, jossa meno on parhaimmillaan: Valot välkkyvät, linnut laulavat, tanssi kulkee ja aika katoaa. Yö ei voi kuitenkaan jatkua ikuisesti, ja aamun valjetessa ympäröivä todellisuus paljastuu.
Saara Ekström: Amnion (2023, 06:30)
Kaupunkien reunoille kohoavat kaatopaikat paljastavat kaiken kulttuuristamme, tavoistamme, peloistamme ja toiveistamme. Täällä aarteet muuttuvat jätteeksi ja hylätty hyvinvointi hajoaa tuulen vietäväksi. Filmissä orgaaninen sulautuu synteettiseen, polymeerimolekyylit jäljittelevät DNA:ta, ja uusi elämä muotoutuu muovikalvojen alla.
Hannaleena Heiska: Metamorphosis (2022, 07:19)
Mitä taidemuseossa tapahtuu, kun yleisö ja henkilökunta on lähtenyt pois ja taide alkaa elää omaa elämäänsä? Teos ehdottaa heittäytymään katsomiskokemukseen ja antautumaan ei-sanallisen kerronnan johdattelemaksi. Metamorphosis on 16mm mustavalkoiselle filmille kuvattu kokeellinen teos, jossa yhdistyy maalaus ja nykybaletti. Teos on syntynyt kuvataiteilija Hannaleena Heiskan ja tanssija-koreografi Minna Tervamäen poikkitaiteellisessa yhteistyössä. Filmi on kuvattu Espoon modernin taiteen museon EMMAn tyhjässä näyttelysalissa.
Jan Ijäs: House of the Wickedest Man in the World (2023, 24:53)
House of the Wickedest Man in the World kertoo Cefalússa, Sisiliassa sijaitsevan lähes raunioituneen rakennuksen tarinan. Rakennuksessa asui 1920-luvun alussa Aleister Crowley, aikansa kuuluisin okkultisti. Crowley harjoitti seurueineen rituaaleja, joihin kuuluivat kovat huumeet ja kaikenlainen kuviteltavissa oleva seksuaalinen kanssakäyminen. Crowley maalasi temppeliinsä rituaaleja käsitteleviä freskoja ihailemansa Paul Gauguinin tyyliin. Benito Mussolini karkotti Crowleyn maasta 1923. Freskot kalkittiin piiloon ja talo sinetöitiin. Vuonna 1955 kokeellinen elokuvantekijä Kenneth Anger löysi rakennuksen, sai luvan avata sinetit ja muuttaa sinne asumaan. Anger puhdisti ison osan talon seiniä kalkkimaalista ja päätti tehdä elokuvan Crowleyn maalaamista freskoista ja ajasta Cefalússa. Thelema Abbey -elokuva ei kuitenkaan koskaan saanut ensi-iltaansa. Nykyisin rakennus on autio ja sijaitsee kaupungin jalkapallostadionin kupeessa. Rakennuksen on annettu rapistua, koska edelleenkin uskotaan ”pahojen voimien” ympäröivän tätä kirottua rakennusta ja tonttia.
Jonna Kina: Four Sculptures in Fifteen Pieces (2022, 05:39)
Four Sculptures in Fifteen Pieces pohtii luomiseen ja tuhoon liittyviä kysymyksiä. Elokuvassa nähdyt veistokset on esiin kaivettuja fragmentteja Tallinnan pommituksissa keväällä 1944 tuhoutuneen Viron taidemuseon raunioista. Viisitoista palasta ovat alun perin neljästä eri klassisesta marmoriveistoksesta, jotka ovat Amandus Adamsonin (1855–1929) ja August Weizenbergin (1837–1921) veistämiä. Teos luo tuhon ja luomisen montaasin yhdistäessään palaset museon rooliin jonain muunakin kuin objektien ja esineiden säilyttäjänä. Museon institutionaalista ulottuvuutta esittää ammattimainen taidekonservaattori, joka työskentelee teosten parissa elokuvan näyttämöllistetyssä tilassa.
Elian Mikkola: Man Made (2022, 08:08)
Man Made on uusiksi muunneltu kertomus pojasta, joka perehtyy elämän ihmeisiin kauniin, kiiltävän trumpetin avulla. Mutta kamppailu omaksi itsekseen tulemiseksi on vasta alkanut. Elokuvan tekijä lävistää perinteisen maskuliinisuuden muuntautumiskykyisellä queer-katseella sekä käyttämällä löydettyä 16mm filmimateriaalia sekä digitaalisia ja analogisia manipulaatiokeinoja.
Elena Näsänen: Matkustusharjoituksia (2022, 13:10)
Matkustusharjoituksia on lyhytelokuva unelmista, matkustamisen kaipuusta ja kyvystämme muuttaa todellisuutta mielikuvituksen voimalla.
Pink Twins: The Transient (2023, 10:10)
The Transient on se häviävä hetki, jolloin kyseenalaistat näkemäsi, oudon laakson epäilys valtaa mielesi ja ympäröivä idyllinen luonto paljastuu kloonauksen ja pakkomielteisen muokkauksen tulokseksi. Tai se hetki, jolloin luovut todellisuuden houkutuksesta ja antaudut luonnon kasvun pakahduttavalle kauneudelle, kukkaanpuhkeavalle keväälle ja kesäyön hehkulle. The Transient on todellisuutta, keinotekoista, kuviteltua, paratiisimaista ja apokalyptistä, sekä kaikkea muuta.
Nastja Säde Rönkkö: Those Who Kept the Light (Seaweed) (2022, 08:32)
Those Who Kept the Light (Seaweed) on teos, joka tutkii riippuvaista suhdettamme mereen queerien ja feminististen merellisten kertomusten kontekstissa. Kertomukset kytkeytyvät ihmisten ja muiden-kuin-ihmisten rakkaustarinoihin; tuuli ja meri nähdään tietoisina, tuntevina ja äänellisinä entiteetteinä. Those Who Kept the Light (Seaweed) syventyy myyteissään ja avoimiksi jäävissä tarinoissaan haavoittuvuuden, intohimon ja muiston tärkeyteen. Ilmastokriisin ja merien ekosysteemien haurauden laajemmassa yhteydessä teos luotaa mielikuvittelun ja kaipuun kollektiivista mielenmaisemaa. Kertoja esittelee eeppistä ja karua pohjoista maisemaa ja johdattaa katsojan lohdun, voimaantumisen ja tunteiden tiloihin ja sijoihin.
Niina Suominen: Kultainen päänsärkijä (2022, 17:00)
Kultainen päänsärkijä on kokeellinen animaatiodokumentti naisen vihasta ja aggressiosta sekä kulttuurisista tavoista ilmaista ja tukahduttaa näitä vaikeita tunteita. Teoksen ääniraita on koostettu naisten tunnekokemusten kuvauksista aggressiotilanteissa suhteessa omiin lapsiin, puolisoon tai muihin naisiin. Naisten repliikkien kautta teos käsittelee myös naisten aggression ilmaisemiseen liittyviä kulttuurisia normeja. Elokuvan kuvamateriaalina nähdään animoitua tekstiili- ja sisustusjätettä sekä kiiltokuvia. Kuvat on improvisoitu materiaalien ominaisuuksien ehdoilla. Teos tuo katsojan pohdittavaksi naisen ärtymyksen, väsymyksen ja ajatukset, jotka yhä ovat ääneen sanomattomia kotien seinien ulkopuolella. Myös suuttumuksen jälkeiset katumuksen ja häpeän tunteet asettuvat teoksessa katsojan koettaviksi.
Mika Taanila: Epäonnistunut tyhjyys. Paikka (2023, 12:19)
Päivät ovat pitkiä. Niiden ydin on kuuma. Lämpökameran katse uudelle asuinalueelle Helsingissä.
Leda Vaneva: Minims (2023, 02:39)
Minims on pienten asioiden paljous. Runo ympäristömme rakennuspalikoista ja aisteistamme. Kuten todellisuus paljastuu meille kerroksittain, videokin on useista erilaisista pieniä tapahtumia kuvaavista videoista koostuva kollaasi, josta rakentuu laajempi kokonaisuus.