Pyhiinvaellus
Rekula Heli
Ja minä ammun sinua kultaisella luodilla - ja se joku, se ampuja, tappaja, minä tai joku muu seisoi keskellä päivää, joka ei pääty koskaan. Ja sitten se ampui. Ja minulla oli tunne kuin minua olisi ammuttu otsaan, ja ammuttu sisältä päin. Minä yritän kertoa jotain, mitä en osaa kertoa. En ainakaan tosiasioilla. On ihan tavallinen, arkinen päivä. Mutta aamusta asti on ollut tunne, että todellisuus on jollain tavalla minun vastustajani. Todellisuus on sitä, että jotain puuttuu. Todellisuus on joku toinen, joka on ottanut minun kasvoni, mutta ilman luodinreikää otsassa. Menen pihalle. Katselen pilviä. Ne liittyvät toisiinsa ja irtoavat toisistaan ilman ponnistusta, ilman kipua. Minä voin mennä sisään, ottaa lasin ja juoda lasillisen vettä, tai voin hakea maasta muurahaisen ja puristaa sen sormieni välissä liiskaksi. Tai voin ottaa mehiläisen ja tehdä saman, se vain voi pistää. Entä jos Jumala vihaa itseään. Sanoinko jo, että minä yritän kertoa jotain mitä en osaa kertoa, en ainakaan tosiasioilla. Luodinreikä on kuin mikä tahansa ruumiinaukko, sen tehtävä vain on tuntematon, ellei sen tehtävä ole kaivata, mutta kaivata.
Heli Rekula
Syntynyt: 1963
8 teosta