Kiila: Verbranntes Land
Taanila Mika
Taanila näyttää, kuinka videokuva turmeltuu ahkerassa käytössä. Kuinka se muuttuu sitä vähemmän erotettavaksi mitä useammin sitä kopioidaan – maa korventuu, ohjeiden merkitys häviää ylenpalttisen käytön jäljiltä. Halu on annettu, sitten pois otettu. (Olaf Möller)
Tuotantovuosi
2002
Kesto
00:06:38
Tyyppi
Asiasana
analoginen tallennus, häiriöt, installaatiot, kohina, kuluminen, kuvanauhat, kuvanlaatu, kuvat, lahoaminen, media, mediataide, melu, muistisairaudet, muistot, musiikkivideot, teknologia, tiede, tuhoutuminen, videonauhurit, videotaide
Alkuperäinen nimi
Kiila: Verbranntes Land
Suomenkielinen nimi
Kiila: Verbranntes Land
Englanninkielinen nimi
Kiila: Verbranntes Land
Tuotantomaat
Finland
Dialogi
Ei
Kuvasuhde
4:3
Ääni
Kyllä
Työryhmä
Kiila (Musiikki), Mika Taanila (Ohjaaja), Mika Taanila (Tekijä)
Pressikuvat
Mika Taanila (s. 1965) on helsinkiläinen elokuvantekijä ja kuvataiteilija. Taanilan elokuvat sijoittuvat dokumentin, kokeellisen elokuvan ja kuvataiteen välimaastoon. Hänen elokuvansa käsittelevät usein tulevaisuuden utopioita, teknologian haavoittuvuutta sekä ihmisen ja koneen välistä suhdetta. Taanilan teoksia on nähty merkittävissä ryhmänäyttelyissä, mukaan lukien Venetsian biennaali (pohjoismainen paviljonki 2017), Aichi Triennale (2013), dOCUMENTA (2012), Shanghai Biennale (2006), Berlin Biennale (2004), Manifesta (2002) ja Istanbul Biennial (2001). Yksityisnäyttelyihin lukeutuu Nykytaiteen museo Kiasma (2013–14), St. Louisin nykytaiteen museo (2013), TENT Rotterdamissa (2013) ja Galleria Heino (2010). Taanilan lyhytelokuvia on esitetty yli 300 elokuvafestivaaleilla ja tapahtumissa. Vuonna 2015 Taanilalle myönnettiin arvostettu Ars Fennica -palkinto, Suomen suurin kuvataidepalkinto.
25 teosta