ME/WE, OKAY, GRAY

Ahtila Eija-Liisa

Kolme fiktiivistä jaksoa sisältävä lyhytelokuva, jonka kertomukset avautuvat rytmisissä monologeissa. Kolmen inhimillisen draaman aiheena on identiteetin muotoutuminen. Ensimmänen osa ME/WE käsittelee nelihenkisessä perusperheessä tapahtuvan absurdin episodin kautta yksilön identiteetin tasapainoilua yhteisössä – kiintymystä ja erottautumista. OKAY käsittelee yhden fyysisen kuvassa esiintyvän henkilön ja useamman eri äänen avulla minuuden liikkeitä, halua ja kieltoja sukupuolisuhteessa. Trilogian viimeisessä osassa GRAY kerrotaan katastrofin mahdollisuuden aiheuttamasta todellisuuden muutoksesta, minän ja toisen välisen rajan hämärtymisestä, tilanteesta, jolloin toista ei voi sulkea ulkopuolelle, koska se on hengitysilmassa – yhteisyydestä ja rajan mitätöitymisestä.

Tuotantovuosi
1993
Kesto
00:04:20
Tyyppi
Asiasana
Alkuperäinen nimi
ME/WE, OKAY, GRAY
Suomenkielinen nimi
ME/WE, OKAY, GRAY
Englanninkielinen nimi
ME/WE, OKAY, GRAY
Tuotantomaat
Finland
Dialogi
Kyllä
Kuvasuhde
4:3
Ääni
Kyllä
Työryhmä
Eija-Liisa Ahtila (Käsikirjoittaja), Jorma Höri (Leikkaaja), Eija-Liisa Ahtila (Ohjaaja), Eija-Liisa Ahtila (Tekijä), Ilppo Pohjola (Tuottaja), Kristallisilmä Oy (Tuottaja), Mervi Varja (Esiintyjä), Eeva-Liisa Haimelin (Esiintyjä), Marja Silde (Esiintyjä), Pauli Poranen (Esiintyjä), Ella Hurme (Esiintyjä), Terttu Sopanen (Esiintyjä), Teemu Aromaa (Esiintyjä), Outi Mäenpää (Esiintyjä), Kauko Lindfors (Ääni)
Pressikuvat
Eija-Liisa Ahtila on Helsingissä asuva ja työskentelevä nykytaiteilija ja elokuvantekijä. Hän on opiskellut elokuvaa Lontoossa ja Los Angelesissa. Ahtila toimi tila-aikataiteiden koulutusohjelman professorina Kuvataideakatemiassa 2007–10. Hänen teoksiaan on ollut esillä Tate Modernissa, MoMA:ssa, Guggenheimissa ja lukemattomissa muissa museoissa ja gallerioissa maailmanlaajuisesti. Ahtila palkittiin 1990 vuoden nuorena taiteilijana. Hän on voittanut AVEK-palkinnon 1997 merkittävistä saavutuksistaan audiovisuaalisen kulttuurin saralla, kunniamaininnan 48. Venetsian biennaalissa 1999, van Gogh -nykytaidepalkinnon 2000 sekä Artes Mundi -palkinnon 2006. Vuonna 2005 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla ja vuodesta 2009 hänellä on myös taiteen akateemikon arvonimi. Elokuvissaan ja installaatioissaan Ahtila kokeilee kerronnalla. Aiemmissa teoksissaan hän on käsitellyt ravistelevia inhimillisiä draamoja ihmissuhteiden keskiössä. Teemat ovat kummunneet muun muassa teini-iän seksuaalisuudesta, perhesuhteista, mielenterveysongelmista ja kuolemasta. Ahtilan myöhemmät teokset sitä vastoin käsittelevät syvempiä ja perustavanlaatuisempia taiteellisia kysymyksiä, joiden myötä hän tutkii havaitsemisen ja merkityksenannon prosesseja. Ahtila syventyy näihin ilmiöihin paikoin laajemman kulttuurisen ja eksistentiaalisen tematiikan, kuten kolonialismin, uskon ja posthumanismin, valossa.