Diana Soria Hernandez: Keep On Trying (2012)
AV-arkin ja Cinema Orionin Taidetta taiteen vuoksi -näytössarjan syyskausi käynnistyy teemalla Kosketa minua. Kosketus voi hoivata ja rakentaa yhteyttä mutta myös rikkoa. Näytösten teoksissa ollaan kosketuksissa ja tullaan kosketetuiksi, hapuillaan ja tutkitaan haptista eli aistikeskeistä liikkuvaa kuvaa ja tartutaan yhteisöllisiin affekteihin. Teeman ensimmäisessä Kehollisesti läsnä -nimisessä näytöksessä 8.10.2024 tarkastellaan kosketusta ja kehollisuutta.
Näytöksen avaa Natalia Kozielin viime kesänä Sodankylän elokuvajuhlillakin nähty live cinema -esitys Warm Data, jossa taiteilija fiilmiprojektorien ja piirtoheittimen avulla hahmottelee käsin kaupungissa sykkivää “lämmintä dataa”. OJOBOCA taiteilijaparin teos The Skin Is Good (2018) ja Barbara Hammerin lesboelokuvan klassikko Dyketactics (1974) jatkavat koskettelun ja iholla olemisen teemoja. Mona Hatoumin Measures of Distance (1988) puolestaan tarkastelee kehollista ikävää ja kosketuksen mahdottomuutta. Minna Suoniemen teoksessa Hit (2006) taiteilija kaipaa erilaista kosketusta; hän pyytää lyömään itseään kasvoihin. Viimeisenä teoksena esitetään kuva- ja performanssitaiteilija Diana Soria Hernandezin Keep On Trying (2012).
Taidetta taiteen vuoksi tuo yhteen taiteilijain liikkuvaa kuvaa, mediataidetta ja kokeellista elokuvaa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa, uutuuksia ja klassikoita. Näytössarjaa ovat tukeneet Koneen säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. Sarjan kuratoinnista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Azar Saiyar ja Avreno Heikka. Seuraavat Taidetta taiteen vuoksi -näytökset esitetään 5.11.2024 ja 10.12.2024. Näytöksiin on vapaa pääsy!
Lunasta ilmainen lippusi Cinema Orionin verkkokaupasta.
Taidetta taiteen vuoksi: Kosketa minua
Kehollisesti läsnä 8.10.2024
Natalia Koziel: Warm Data (live cinema -esitys)
Step into the bustling streets of Toronto through the small-scale project designed as both, live expanded cinema and digital film, where the visual narrative unfolds in layers of urban information captured entirely on 16mm black and white film to tell the story about city symphony.
Entitled ”Warm Data,” it shows deep into the fabric of the metropolis, where every frame pulses with the city dynamics and offers another dimension of understanding to what is typically learned only through quantitative data, (cold data).
Here, two 16mm film projectors are joined by an old, school-type overhead projector. I use this machine like a puppeteer tool, where I rhythmically animate folded silhouettes of paper that echo the shapes of the city. Adding a kaleidoscope of filters, I fill in the simple black-and-white frames of the film with colors, textures and mesmerizing patterns. With live projections and hands-on manipulations, I carefully orchestrate the pace and flow of the story.
OJOBOCA: The Skin Is Good (2018)
The skin fiend is a stranger. He sent us strange messages. In the last message the skin fiend said: “Try to be skin fiends for a moment. How, you ask? Well, to be a skin fiend one has to summon the skin demon. To summon the skin demon, one has to say the skin prayer.” We made this film for you, skin fiend. What do you think?
Barbara Hammer: Dyketactics (1974)
“Hammer’s films of the ’70’s are the first made by an openly lesbian American filmmaker to explore lesbian identity, desire and sexuality through avant-garde strategies. Merging the physicality of the female body with that of the film medium, Hammer’s films remain memorable for their pioneering articulation of a lesbian aesthetic.”
-Jenni Sorkin, WACK! Art & The Feminist Revolution
Mona Hatoum: Measures of Distance (1988)
Measures of Distance (1988), a 15-minute video work, tacitly foreshadows Hatoum’s evolution from the more subjective perspective of performance-based work to the sculptures and installations she has produced in the intervening decade. The video’s key footage uses a visual screen of Arabic script — taken from a series of letters between the artist and her mother — that is superimposed over the filmed image of her mother taking a shower. The screen both frames and obscures her mother’s body. In both the literal sense that it was made during a visit home, and in a broader sense as well, Measures of Distance is one of the few examples of Hatoum’s work to employ direct reference to the artist’s exiled condition. Hatoum, a Palestinian born in Beirut in 1952, was stranded in Europe at the outset of civil war in 1975 (the municipal airport in Beirut was closed for nine months), and decided to study art in London, where she has subsequently lived most of her adult life. In the video’s soundtrack, as well as in the graphic image of text layered over flesh, Hatoum explores how degrees of proximity and separation can be conveyed by employing both concrete examples (her mother taking a shower), and more formal abstractions (text, paper, voices, a trip to Beirut).
Minna Suoniemi: Hit (2006)
Videoteoksessa taiteilija pyytää lyömään itseään kasvoihin. Hidastettu kuva paljastaa pienetkin vihjeet reaktioista. Lyönneistä kuuluva hidastettu ääni muistuttaa tennispallon ääntä pelissä.
Diana Soria Hernandez: Keep On Trying (2012)
Keep on Trying is a video work made a year after moving to Finland. The efforts and success required for such an endeavor become clouded by the new challenges. Through printmaking techniques, the repetition and erasure of Keep on Trying depicts what seems the never ending path of efforts. The weight of text on the skin is repealed by gestures only to start again.