AV-arkin 2024–2025 levityskatalogi on julkaistu!
Vuoden 2024-2025 levityskatalogin yksikanavaiset työt on valinnut vieraileva kuraattori Pamela Cohn yhdessä AV-arkin henkilökunnan kanssa.
Muille teoksillaan arkistoon hakeneille ilmoitetaan pian arkistohaun lopputuloksista.
Levityskatalogi 2024–2025
Sanna Liljander: Milloin päivä valkenee (2024, 06:21)
Milloin on päästettävä irti entisestä? Jos päästää, onko luovuttava unista? Ja haalistuvatko samalla myös muistot? Milloin päivä valkenee on dokumentaarinen rakkauselokuva, joka matkaa unen, muiston, toiveen ja realismin rajamailla.
Milja Viita: Skönärit (2024, 01:03:00)
”Emme ole nähneet maata, emmekä loistoa moneen tuntiin” kirjoittaa kapteeni laivapäiväkirjaan 8. joulukuuta 1925, sään ollessa sumuinen ja tuulinen. 99 vuotta myöhemmin, laivan puolimatruusi, nuori Jalmar Yrjänen esittelee meille viisi kaukaista satamaa. Skönärit on kollaasielokuva, joka koostuu merimiesten maailmalla kuvaamista kaitafilmeistä ja arkistoista löydetyistä kirjallisista dokumenteista.
Jade Kallio: Ocean Blvd (2024, 17:30)
Viitaten Lana Del Reyn kappaleeseen, Ocean Blvd tutkii runollisesti arkkitehtuurin, turvallisten tilojen ja näkyvyyden politiikkaa transihmisen näkökulmasta. Teos yhdistelee fiktiivistä ja ei-fiktiivistä kerrontaa tarkoituksenaan hahmotella todellisuuden rajoja — joskus unelmamme tai kuvitellut maailmamme ovat todellisempia kuin ympäröivä maailma.
Anssi Kasitonni: Penan erikoskuljetus (2024, 11:42)
Pena on ajanut rekkaa jo 50 vuotta ja aikoo niin tehdä jatkossakin. Hänen muistiongelmansa on vain pikku kuoppa elämän valtatiellä.
Marjo Levlin: Underdog (30:00)
Kokeellinen esseemuotoinen dokumenttielokuva Underdog nuuhkii ja tutkii koirien sekä ihmisten maailmaa. Musta-valkoisessa kaksikanavaisessa lyhytelokuvassa tekijän lapsuusajan kokemukset kahden yhteiskuntaluokan ja kieliryhmän törmäyksistä, eri maissa asuvista vanhemmista ja niukkuudessa eläminen (joka hävetti olematta ankeaa tai vailla luovia ratkaisuja)ovat innoittaneet tarkastelemaan rotukoirien elämää joka jalostuksen myötä saa yhä hullunkurisempia, sairaampia piirteitä ja jotka rinnastuvat tekijän havaintoihin ihmisten maailmasta, taiteen kentästä ja elämästä ristiriitaisella alueella, jossa yhä useampi elää monikulttuurisessa maailmassa.
Jan Ijäs: Two Forests (2024, 01:05:00)
Jan Ijäs tutkii essee-elokuvissaan modernia kansanperinnettä, anekdootteja, huhuja, uskomuksia ja ilmiöitä. Two Forests pohtii ihmisen tien päätä ja loppusijoitusta: vanhenemista ja kuolemaa. Tällä kertaa näyttämönä on silmissä raihnaistuva Japani ja sen metsäiset kuolemamyytit. Kaksi metsää edustaa myös kahta eri lähestymistapaa kuolemaan: vaikka tavanomaisesti ihmiset kuolevat sairauksien tai onnettomuuksien seurauksena, äärimmäisimmillään yksilö voi päättää lähtönsä hetken itse – tai sitten sen saattaa päättää joku toinen.
Vesa-Pekka Rannikko: Rat and Border Dog (2024, 07:37)
Rotta ja rajakoira on runollinen piirrosfaabeli ihmisen luomasta vyöhykkeestä, mutta ilman ihmistä. Animaatio pohtii rajaa ja sen merkityksettömyyttä luonnolle. Ihmiseltä suljettuina nämä vihreät linjat tarjoavat luonnolle omalakisen vapaan alueen.
Teos näyttäytyy muuttuvana ekosysteeminä, josta katsoja poimii katseellaan palasen sieltä, toisen täältä. Teos on aiheeltaan ja muodoltaan kuin joutomaa, jossa asioilla on mahdollisuus luoda yllättäviäkin merkityksiä ilman vaadetta ennalta määriteltyyn järjestykseen. Kokonaisen tarinan sijaan teos näyttää maisemallisen kollaasin täynnä eri aikaisia rinnakkaisia tapahtumia. Eläimet, kasvit ja tekstit ilmestyvät, kohtaavat ja rakentavat pieniä tapahtumien ja merkitysten alkuja. Inhimillinen logiikka on taka-alalla.
Rotta ja rajakoira on piirretty ja kirjoitettu pääosin ulkona, hitaasti osana ympäristöä. Ihmisäänellä toteutetun äänimaiseman on säveltänyt ja toteuttanut vokalisti Sarah Albu.
Nastja Säde Rönkkö: salt in our blood, in our sweat, in our tears (2024, 13:59)
Kyyneleistä sekä veri- ja hikipisaroista syntyy traaginen tarina kadonneesta rakkaudesta ja sen kaoottisista emotionaalisista seurauksista.
Tellervo Kalleinen & Oliver Kochta-Kalleinen: Katastrofielokuvien loppukohtauksia (2024, 17:57)
Elokuva alkaa dokumentaarisilla otoksilla tyhjästä Kansalaistorista. Voice-over selittää elokuvan idean: Helsinkiläiset kutsuttiin suunnittelemaan loppu kuvitteelliselle katastrofielokuvalle. Sen tulisi sijoittua Kansalaistorille. 105:stä ehdotuksesta valittiin ja kuvattiin kolme. Kohtaukset näytettiin kokonaan helsinkiläisten vapaaehtoisten voimin.
Kutakin loppukohtausta edeltää lyhyt teksti, jotka selittää sen kuvitteellisen elokuvan perusidean.