Tampereen elokuvajuhlilla rautaisannos kokeellista elokuvaa ja mediataidetta

Tampereen elokuvajuhlilla rautaisannos kokeellista elokuvaa ja mediataidetta

48. Tampereen elokuvajuhlat järjestetään 7.–11.3.2018. Tapahtuma on Pohjoismaiden suurin ja vanhin lyhytelokuvafestivaali. Festivaali kerää vuosittain noin 30 000 elokuvan ystävää ympäri maailman. AV-arkki voi ylpeänä tiedottaa, että jopa kolmannes kotimaisen kilpailun lyhytelokuvista on jäsentaiteilijoidemme tuotantoa.

Pasi “Sleeping” Myllymäki vihaa small talkia mutta valottaa silti taidettaan ja taikojaan teoksessa The Sleeping Interview (2017).

Marja Helanderin teoksessa Eatnanvuloš lottit – Maan sisällä linnut (2018) saamelaiset balettitanssijat Birit ja Katja Haarla tanssivat halki Saamenmaan kylien ja menetettyjen metsien aina sinne, missä suuret päätökset tehdään. Luonnon ja länsimaisen elämäntavan vastakohtaisuus suodattuu kirpeän huumorin läpi.

Jonna Kinan Arr. for a Scene (2017) valittiin kotimaisen kilpasarjan lisäksi Tampereen elokuvajuhlien kansainväliseen kilpailuun, jossa se esitetään näytöksessä 1, “Mysteereitä”. Arr. for a Scene on dokumentaarinen muotokuva kahdesta foley-taiteilijasta ja heidän työskentelystään yhden elokuvahistorian tunnetuimman kohtauksen parissa (Alfred Hitchcockin Psykon, 1960, suihkukohtaus).

Valokuvataitelijana tunnetun Perttu Saksan ohjaama ja kuvaama Eläimen kuva (2017) lainaa muotonsa ja kielensä eläimen oletetusta olemisesta: on vain tässä ja nyt.

Timo Wrightin Ex Nihilo (2018) on kokeellinen dokumenttielokuva elämästä, kuolemasta ja yrityksistämme kontrolloida niitä. Elokuva kertoo erittäin kehittyneestä robotista, kryoniikkalaitoksesta, jossa kuolleiden aivoja säilytetään jäädytettyinä, sekä siemenpankista, jonne on säilötty ruokakasvien siemeniä ympäri maailmaa.

Sami van Ingenin Polte (2018) on haljennut melodraama Teuvo Tulion kadonneen elokuvan Nuorena nukkunut (1937) pohjalta. Kuvamateriaali on peräisin elokuvan ainoan säilyneen nitraattirullan pahoin vaurioituneista viimeisistä minuuteista. Elokuvan kaikki esityskopiot ja negatiivi tuhoutuivat Adams Filmin tulipalossa vuonna 1959. Vuonna 2015 Pariisin Cinémathèque françaisen kokoelmista löytyi katkelma keskeltä elokuvaa.

Mika Taanilan The World -teoksen (2017) materiaalina on elokuva “Mies toisesta maailmasta” (ohj. Nicolas Roeg 1976) evakuoituna ja ylösalaisin käännettynä. Elämet, huonekalut ja kulkuneuvot odottavat lähestyvää katastrofia autioissa maisemissa. ”We must have died alone, a long long time ago.” (D.B.)

Antti Tantun liitutauluanimaatio Qualia (2017) etsii kokemuksen olemusta. Sama tunne, sama kipu, sama väri on paradoksi, jokaisen ihmisen kvalia on omakohtainen. Yleinen kokemuksen olemus on tavoittamaton.

Jan Ijäksen Waste no. 3 Boom (2017) on kuvattu Kittilän “kuumaisemassa”, mäellä, jonne Suomen puolustusvoimat vuosittain hävittävät vanhoiksi menneet räjähteet. Laskelmat osoittavat, että räjäyttäminen on halvin tapa hävittää räjähteet. Räjähdys tuottaa sienenmuotoisen pilven, joka tavoittaa alimman pilvikerroksen ja aiheuttaa noin kymmenen metriä syvän, halkaisijaltaan kolmikymmenmetrisen kraaterin.

Risto-Pekka Blomin Pysäyttäjä (2018) on tutkielma vallasta. Tuntematon henkilö pysäytti panssarivaunukolonnan vuonna 1989 Tiananmenin aukiolla Kiinassa. Armeija oli edellisenä päivänä hajottanut opiskelijoiden mielenosoituksen verisesti. Demokratioissa väkivaltaisen voimankäytön tilalla on rakenteellinen väkivalta, jossa valtaa käyttää lähinnä omia etujaan ajava talouseliitti.

AV-arkin erikoisnäytös syleilee camp-estetiikkaa

Nygren: I’ll Be Betrayed (2005)

AV-arkin erikoisnäytös Tampereen elokuvajuhlilla sukeltaa campin moniin muotoihin ja mahdollisuuksiin. Näytös esitetään perjantaina 9.3. klo 16:00 Plevna 4:ssä ja lauantaina 10.3. klo 20:00 Plevna 6:ssa.

Camp näyttäytyy hassutteluna ja huonona makuna, mutta pinnan alla se raivaa estottomasti tilaa toisenlaisille tavoille olla ja esittää.

AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantasen kuratoiman näytöksen käynnistää Rosa Liksomin ja Plastic Ponyn kolme lyhytelokuvaa 1990-luvun alun alakulttuurin sydämestä. Teoksissa liikutaan muun muassa legendaarisen Lepakon keittiössä, mutta myös Eiffel-tornissa tapahtuu kummia.

2000-luvun campia edustaa valikoima teoksia Teemu Keisteriltä, Tero Puhalta, Anssi Kasitonnilta, Petra Innaselta ja Maria Dunckerilta. Tyylijlaji vaihtelee tanssista ja kaktuspornosta ”mokumentaariin” ja sahalahtelais-scifiin.

Näytöksen lopuksi esitämme kolme lyhytelokuvaa turkulaisen campin kuningattarelta, Anneli Nygreniltä. Nygrenin videotaide ammentaa nukkeleikeistä, saippuaoopperasta ja syntikkapopista, jonka saralla siipiään kokeilee myös Turun rajuin rocktähti, Jonne 59.

Six Feet High – Brunssilla Rosa Liksomin kanssa

Liksom: Dyve In

AV-arkin ja Tampereen elokuvajuhlien järjestämässä brunssinäytöksessä lauantaina 10.3. klo 11.00–14.00 aloitetaan aamu niin ala- kuin yläkulttuurin parissa.

Esitämme Klubilla kattauksen Rosa Liksomin lyhytelokuvia, paikalla teoksista tarinoimassa Rosa Liksom sekä muita keskeisiä tekijävieraita.

Näytöksen aloittaa Liksomin ensimmäinen dokumenttielokuva Risto (1999) suuren pienen miehen, helsinkiläisen elokuvatutkija ja tietokirjailija Risto Kauton elämästä. Risto osaa nähdä tavanomaisuudessa kauneutta ja merkityksiä ja esittääkin toista pääosaa herkässä pienromanssissa Six Feet High (1990), joka sisältyy kimaraan Liksomin ja Plastic Pony – taidekollektiivin railakkaita lyhytelokuvia 1990-luvun alusta. Brunssin lopuksi astumme Hanasaaren kulttuurikeskuksen salaperäiseen Kekkos-tunnelmaan teoksessa Päämies (2017), joka jäi Kalle Holmbergin viimeiseksi elokuvarooliksi.

AVEK-näytöksessä kokeellisen elokuvan klassikoita

Milla Moilanen: Wanted (1998)

Viime vuonna 30 vuotta täyttänyt Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK jatkaa pyöreiden vuosien juhlintaa kevättalven puolelle ja tuo valikoiman syksyllä 2017 Orionissa nähdystä juhlanäytössarjastaan Tampereen elokuvajuhlilleNäytöksessä 1 keskiviikkona 7.3. ja perjantaina 9.3. nähdään muun muassa Milja Viidan Q (2016), Marikki Hakolan Stilleben – Milena’s Journey (1989), Milla Moilasen Wanted  (1998), Salla Tykän Zoo (2006) ja IC-98:n Arkhipelagos (Navigating the Tides of Time) (2013).

Samuli Alapurasen Drag Me to Kempele soi uusin tavoin

Alapuranen: Drag Me to Kempele (2017)

Samuli Alapurasen Drag Me to Kempele (2017) saa neljä uutta ääniraitaa Tampereen elokuvajuhlien Moods of Drag Me to Kempele -näytöksessä Pakkahuoneella perjantaina 9.3. klo 16:00.

Miltä elokuva kuulostaa soitettuna? Mitä kuvalle tapahtuu, kun musiikki on toinen, tai kolmas, neljäs? Näihin kysymyksiin saadaan neljä erilaista vastausta TAMKin sävellys-, muusikko- ja mediaopiskelijoiden toteuttamien äänimaailmoiden muodossa Samuli Alapurasen lyhytelokuvaan Drag Me to Kempele. Työskentelyllä on ollut kaksi peruslähtökohtaa: äänetön elokuva (kukaan työskentelyyn osallistuneista ei ole kuullut elokuvan alkuperäistä ääniraitaa) sekä yhden soittimen tai lauluäänen äänimaailma sähköisin apukeinoin laajennettuna. Myös instrumenteista kukin on omanlaisensa: huilu, mezzosopraano, konserttikantele ja sello musisoivat elokuvan kanssa kukin vuorollaan. Kaikki musiikki toteutetaan esitystilanteessa ilman etukäteen tehtyjä tallennuksia.

Mediataide näkyy ja kuuluu myös keskustelu- ja oheisohjelmistossa

Taiteilijaduo IC-98:n Patrik Söderlund keskustelee ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhusen ja professori Frans Mäyrän kanssa m-cultin toiminnanjohtaja Minna Tarkan ja dokumentaristi Jouko Aaltosen moderoimassa ja AVEKin järjestämässä keskustelussa, miltä median ja taiteen maisema sekä audiovisuaalisen alan instituutiot ja rakenteet näyttävät 30 vuoden päästä.

Kuvataiteilija, elokuvaohjaaja Saara Ekström pohtii muusikko Yarin kanssa Niilo Rinteen ja Kaisa Kukkolan moderoimassa keskustelussa Dialogissa elokuvan kanssa, mitä elokuva tekee ja kuinka se toimii oman kenttänsä laidoilla tai ulkopuolella?

Tämän vuoden FestArt-näyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa nähdään Minna Parkkisen Paseo de los Tristes. Äkillisestä luopumisesta ja menettämisestä aiheutuvaa surua ilmentävän näyttelyn lähtökohtana on kokeellinen trilogia DiveGrey ja Circle. Elokuvien heijastuma muuttaa muotoaan ja aineellistuu triptyykeiksi. Selluloidin läpi hehkuva valo jähmettyy betoniin muuriksi ja tiivistyy pleksiin elokuvien luurangoksi, jonka seassa voi kävellä omaan tahtiin.

Parkkinen: Circle (2010)

TAMPEREEN ELOKUVAJUHLAT ON AV-ARKIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI KOTIMAAN FESTIVAALIKENTÄLLÄ


Tampereen elokuvajuhlat 7.–11.3.2018

Lisätietoa: Tampere Film Festival


AV-ARKKI ON EDISTÄNYT SUOMALAISEN MEDIATAITEEN ASEMAA VUODESTA 1989. TAITEILIJAT OSALLISTUVAT TÄHÄN TAPAHTUMAAN AV-ARKIN EDISTÄMISTYÖN ANSIOSTA.

Copyright © 2018 AV-Arkki