{"id":1575036,"date":"2022-06-08T15:52:43","date_gmt":"2022-06-08T12:52:43","guid":{"rendered":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/?p=1575036"},"modified":"2022-06-30T15:25:55","modified_gmt":"2022-06-30T12:25:55","slug":"videoviikot22ohjelma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/uutiset\/videoviikot22ohjelma\/","title":{"rendered":"Videoviikot 2022 tuo Galleria SINNEn kes\u00e4\u00e4n viisi videotaiden\u00e4yttely\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Vuonna 2020 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa n\u00e4hty Sinnen ja Suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkin videotaiteen n\u00e4yttely-yhteisty\u00f6 Videoviikot<\/a> j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n toisen kerran kes\u00e4ll\u00e4 2022.<\/p>\n\n\n\n

14.6.-21.8.2022 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 Videoviikot tarjoaa Sinnen n\u00e4yttelytilassa kahden viikon v\u00e4lein vaihtuvan videoinstallaation. Teokset valittiin AV-arkin j\u00e4senille suunnatun avoimen haun perusteella.<\/p>\n\n\n\n

Videoviikoilla n\u00e4hd\u00e4\u00e4n seuraavat teokset:<\/p>\n\n\n\n

14.6.\u201326.6.\u00a0Matti Harju<\/strong>:\u00a0Born to Feel<\/em>
28.6.\u201310.7.\u00a0Eeva-Mari Haikala<\/strong>:\u00a0Lucky\u2019s Dance<\/em>
12.7.\u201324.7.\u00a0Jade Kallio<\/strong>:\u00a0Dissortion<\/em>
26.7.\u20137.8.\u00a0Henna-Riikka Halonen<\/strong>:\u00a0Tissue (The State of your Skin)<\/em>
9.8.\u201321.8.\u00a0Jan Ij\u00e4s<\/strong>:\u00a0House of the Wickedest Man in the World<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4tietoa teoksista<\/h2>\n\n\n\n

Matti Harju: Born to Feel (2021, 05:43)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Born to Feel<\/em> on tiivis kollaasi, joka perustuu keskener\u00e4isten projektien kuva- ja \u00e4\u00e4nimateriaaliin sek\u00e4 aiempien teosten ylij\u00e4\u00e4miin. Harju on k\u00e4ynyt l\u00e4pi vanhoja kiintolevyj\u00e4, muistiinpanoja, irrallisia fragmentteja ja internetin kirjanmerkkej\u00e4 ja koonnut ne yhteen runolliseksi kokonaisuudeksi. Harjun tarkoituksena oli tarkastella aiemmin virhein\u00e4 pidettyj\u00e4 asioita, ep\u00e4sopivia elementtej\u00e4 ja ep\u00e4onnistumisia sek\u00e4 antaa niille uusi mielek\u00e4s konteksti, jossa ne voivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 oikeuksiinsa. H\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt Born to Feelin<\/em> tulokulmana kirjoitettua teksti\u00e4 ja keskittynyt ennen kaikkea alatekstiin tehden siit\u00e4 kantavan elementin, joka nivoo kokonaisuuden yhteen. Teoksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on itsekin l\u00e4sn\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena alatekstin\u00e4 \u2013 kertojan\u00e4\u00e4nen\u00e4, jota ei ole \u00e4\u00e4niraidalla mutta joka on luettavissa videosta. Elokuvissa n\u00e4kee harvemmin t\u00e4llaisia mykki\u00e4 kertojia, mutta ne olivat ennen tavallisia konsolilla tai tietokoneella pelatuissa roolipeleiss\u00e4. Itse tekstikin j\u00e4\u00e4 osin marginaaleihin, koska Harju on k\u00e4ytt\u00e4nyt Pan and Scan -menetelm\u00e4\u00e4, jota k\u00e4ytettiin aiemmin laajakangaselokuvien esitt\u00e4miseen 4:3-kuvasuhteen kuvaputkitelevisioissa. Ratkaisu vie ajatukset VHS-formaattiin ja viel\u00e4 30 vuotta sitten vallinneeseen tv- ja elokuvatraditioon.<\/p>\n\n\n\n

Teksti perustuu osittain huumekokemukseen ja on sekoitus omael\u00e4m\u00e4kertaa ja fiktiota. Harjun inspiraationa ovat olleet trippilokit eli kronologiset kuvaukset p\u00e4ihdekokeilujen aikaisista tapahtumista ja kokemuksista. Harjua kiinnostaa se, millaiseksi kieli muotoutuu, kun koetamme kuvailla kielen ja aistilogiikan ulkopuolisia kokemuksia ja el\u00e4myksi\u00e4. Born to Feel<\/em> jatkaa aihepiirin syvent\u00e4mist\u00e4 ja avaa luukun, josta katsoja n\u00e4kee, ett\u00e4 pinttyneiss\u00e4kin kaavoissa ja k\u00e4sityksiss\u00e4 piilee uusia oivalluksia ja mahdollisuuksia.<\/p>\n\n\n\n

Matti Harju<\/a><\/strong> (s. 1978) asuu ja ty\u00f6skentelee Kouvolassa. H\u00e4n valmistui Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta vuonna 2021. Harju on tehnyt kymmenkunta elokuvaa, joita on esitetty kansainv\u00e4lisesti festivaaleilla ja gallerioissa. Esimerkkein\u00e4 ovat Locarnon elokuvajuhlat (Sveitsi), Sinne, Rotterdamin kansainv\u00e4liset elokuvajuhlat (Alankomaat), BFI London Film Festival (Iso-Britannia), AFI FEST (Los Angeles, Yhdysvallat), Oberhausenin lyhytelokuvafestivaali (Saksa), Forum des images (Pariisi, Ranska), Torinon elokuvajuhlat (Italia), Clermont-Ferrandin lyhytelokuvajuhlat (Ranska), Tabakalera International Contemporary Culture Centre (San Sebasti\u00e1n, Espanja) ja Edinburghin kansainv\u00e4liset elokuvajuhlat (Iso-Britannia).<\/p>\n\n\n\n

Eeva-Mari Haikala: Lucky’s Dance (2022)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Teoksen inspiraationa on toiminut Samuel Beckettin Huomenna h\u00e4n tulee<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n kohtaus, jossa Lucky-hahmo esitt\u00e4\u00e4 tanssin. Vaikka n\u00e4ytelm\u00e4teksti on t\u00e4ynn\u00e4 dialogia ja yksityiskohtaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeita, siit\u00e4 ei ilmene, miten n\u00e4yttelij\u00e4n tulisi esitt\u00e4\u00e4 tanssi. Haikala on taiteilijana kiinnostunut tekstist\u00e4 ja varsinkin t\u00e4llaisista tulkinnalle avoimista osuuksista sek\u00e4 marginaaleissa tai sulkeissa olevista yksityiskohdista. Lucky\u2019s Dance <\/em>-teoksessa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaksi kameran edess\u00e4 tanssivaa hahmoa. Haikala on kutsunut mukaan ammattitanssija Meri Pajunp\u00e4\u00e4n, joka tekee lyhyit\u00e4 tanssi-improvisaatioita. Toisena hahmona on Haikala, joka tarkkailee ja painaa mieleen n\u00e4it\u00e4 inspiraatioita ja toistaa ne sitten muistinvaraisesti. Teoksen lopuksi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n materiaalia, jossa molemmat tanssijat imitoivat liikkuvia puita. Teos on tutkielma suhteesta, joka vallitsee kahden erilaisen kehon sek\u00e4 kirjoitetun tekstin ja visuaalisen materiaalin v\u00e4lill\u00e4. Samalla video tarkastelee muistia ja ajan kulumista sek\u00e4 valottaa taiteelliseen tulkinnanvapauteen ja sen rajoihin liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Teos on kuvattu p\u00e4\u00e4osin digikameralla, mutta mukana on my\u00f6s lyhyit\u00e4 kaitafilmille (8 mm) kuvattuja osuuksia. Teoksen \u00e4\u00e4niraidalla Haikala kertoo teoksen syntyyn vaikuttaneista ja sit\u00e4 inspiroineista kohdista ja seikoista.<\/p>\n\n\n\n

Eeva-Mari Haikala<\/a><\/strong> (s. 1974) asuu ja ty\u00f6skentelee Helsingiss\u00e4 sek\u00e4 Belgian Flanderissa. H\u00e4nen v\u00e4lineens\u00e4 ovat video, valokuva ja performanssi, ja teosten toistuvia teemoja ja elementtej\u00e4 ovat yksil\u00f6llisyys, muistot, kehollisuus ja huumori. Haikala valmistui kuvataiteen maisteriksi Helsingin Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2004 ja suoritti vuonna 2009 taidehistorian maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa. Vuonna 2016 Haikala valmistui kuvataiteen tohtoriksi Lontoon Roehamptonin yliopiston draaman, teatterin ja performanssin tutkimuksen oppiaineesta. H\u00e4n on toteuttanut yksityisn\u00e4yttelyj\u00e4 ja osallistunut ryhm\u00e4n\u00e4yttelyihin, n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja festivaaleihin, joista voidaan mainita Seoul International ALT Cinema & Media Festival (Soul, Etel\u00e4-Korea), Hippolyte Korjaamo (Helsinki), V\/MSP Gallery (Bryssel, Belgia), WIELS Project Room (Bryssel, Belgia), Helsingin taidehalli, MUU Helsinki nykytaidekeskus ja Kiasma-teatteri (Helsinki). Haikalalla on Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotinen ty\u00f6skentelyapuraha.<\/p>\n\n\n\n

Jade Kallio: Dissortion (2021, 10:55)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Todellisuus liihottelee tiehens\u00e4, tietoisuus omasta kehosta ja minuudesta lakkaa, ja jopa tunteista ja ajatuksista tulee itselle vieraita. Dissosiaatio on toistuva elementti elokuvissa \u2013 varsinkin kauhussa. Toisaalta itse elokuvael\u00e4myksen katsotaan perustuvan siihen, ett\u00e4 se tuottaa katsojalle er\u00e4\u00e4nlaisen my\u00f6nteisen dissosiaation.<\/p>\n\n\n\n

Teos Dissortion<\/em> rakentuu t\u00e4m\u00e4n konseptin pohjalle, ja nimi on yhdistelm\u00e4 sanoista dissociation<\/em> ja distortion<\/em> (\u2019v\u00e4\u00e4ristym\u00e4\u2019). Videoteos liikkuu todellisuuden ja sekaannuksen v\u00e4limaastossa. N\u00e4emme kaksi toisiinsa tunnetasolla sitoutunutta hahmoa, jotka Kallio sijoittaa osaksi aika- ja paikkasiirtymien jatkumoa. Rooliasut, lavastus, valaistus ja sommitelmat luovat suoria yhtym\u00e4kohtia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteeseen mutta my\u00f6s muotokuvamaalaukseen. Kallio tarttuu barokkiin, koska se oli aikakausi, jolloin todellisuutta tematisoitiin. Barokkitaiteessa suosittiin dynaamisia sommitelmia ja kohteen liikkeen kuvaamista ja pyrittiin siten esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n todellisuus todemmin. Lis\u00e4ksi hy\u00f6dynnettiin ahkerasti perspektiivi\u00e4 sek\u00e4 heijastuksia laseista ja peilipinnoilta. Dissortion<\/em>-teos on sekin jatkuvassa liikkeess\u00e4, mutta nyt pyrit\u00e4\u00e4n saavuttamaan jotain tavoittamatonta. Kallio luo todellisuuden, joka vet\u00e4ytyy ja h\u00f6ltyy. Keski\u00f6ss\u00e4 on kaipaus ja ik\u00e4v\u00e4 jotakin sellaista kohtaan, joka toistuu ja tuntuu luotettavalta ja pysyv\u00e4lt\u00e4. Millaista turvaa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 luonnottomalta tuntuva maailma voikaan tarjota?<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4yttelij\u00e4t: Riikka Anttonen ja Elina Nissinen
Kuvaus, ohjaus, k\u00e4sikirjoitus, editointi: Jade Kallio
Kertojan \u00e4\u00e4ni: Maija Fox
\u00c4\u00e4nisuunnittelu: Jade Kallio ja Elias Riipinen
\u00c4\u00e4nen miksaus: Elias Riipinen
Musiikki: Antti Jussila ja Elias Riipinen
Runo: \u201cHow sweet i roam\u2019d from field to field\u201d, William Blake (Poetical Sketches, 1783)
Taideteokset: Hupullinen viitta: Reija Meril\u00e4inen ja Jaakko Pallasvuo<\/p>\n\n\n\n

Jade Kallio<\/a><\/strong> (s. 1978) on taiteilija ja elokuvantekij\u00e4, jonka tekniikoita ovat esimerkiksi kokeellinen elokuva, performanssi ja installaatio. Kallion henkil\u00f6kohtaisia ja kollektiivisia t\u00f6it\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 dokumentaarisuuden ja spekulatiivisen fiktion hy\u00f6dynt\u00e4minen sek\u00e4 liikuskelu arjen ja fantasian v\u00e4limaastossa. Teoksia on esitetty eri festivaaleilla ja instituutioissa, joista mainittakoon European Media Art Festival (2019, 2017), Beursschouwburg (Bryssel, Belgia, 2019), Kunsthalle Osnabr\u00fcck (Osnabr\u00fcck, Saksa, 2019), International Film Festival Rotterdam (Alankomaat, 2019, 2017), CCA Derry (Londonderry, Pohjois-Irlanti, 2016), HAM-galleria (Helsinki, 2017), Turun taidemuseo (2017) ja Sinne (2017).<\/p>\n\n\n\n

Henna-Riikka Halonen: Kudos (Ihosi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6) (2022, 10:17)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Henna-Riikka Halosen installaatio Kudos (Ihosi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6) <\/em>asettuu spekulatiivisesti ruumiin optimoituja representaatioita tai el\u00e4ville ja elottomille entiteeteille asetettuja korkean suorituskyvyn ja teknisten parannusten vaatimuksia vastaan. Iho n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein j\u00e4ykk\u00e4n\u00e4 rajana, mutta ihmiskehojen, talouksien, median ja teknologioiden jatkuvasti etenev\u00e4n kietoutumisen my\u00f6t\u00e4 fyysiset rajat ovat muuttumassa yh\u00e4 huokoisemmiksi. T\u00e4ss\u00e4 animaatioelokuvassa pitkien otosten sarja johdattaa meid\u00e4t fiktiivisest\u00e4 proteesitehtaasta sieraimen, ihon ja kudoksen kautta hermoston kautta soluun. El\u00e4insolun modifioidusta kolmiulotteisesta mallista tulee outo maailma, jota asuttavat erilaiset el\u00e4v\u00e4t ja elottomat organismit. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4emme ruumiin yht\u00e4 aikaa omavaraisena ja huokoisena biologisena ja teknologisena monilajisena organismina mutta my\u00f6s konfliktin paikkana.<\/p>\n\n\n\n

Tekstit: Henna-Riikka Halonen
Kertojan \u00e4\u00e4ni: Outi Condit
Animaatio: Vilja Acht\u00e9
Leikkaus: Vilja Acht\u00e9 and Henna-Riikka Halonen
\u00c4\u00e4nisuunnittelu: Lauri Acht\u00e9
<\/em>\u00c4\u00e4nitys ja \u00e4\u00e4nieditointi: Otto Wahlgren
Kielentarkistus: Flis Holland
Leikkauskonsultaatio: Milla-Kariina Oja<\/p>\n\n\n\n

Teos viittaa mm. seuraaviin kirjallisiin teoksisiin: Ursula Le Guin: Being taken for Granite,<\/em> Donna Haraway, The Companion Species Manifesto: Dogs, People, and Significant Otherness<\/em> ja Nikolai Gogol, Nen\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n


<\/em>Henna-Riikka Halonen <\/a><\/strong>(s. 1975) on kuvataiteilija, joka asuu ja ty\u00f6skentelee Helsingiss\u00e4. H\u00e4n valmistui Kuvataiteen tohtoriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2020 ja taiteen maisteriksi Goldsmiths\u2019 Collegesta Lontoosta vuonna 2006. Halonen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teoksissaan monenlaisia historiallisia ja kulttuurisia viittauksia ja l\u00e4hteit\u00e4, joista voidaan mainita avantgarde-teatteri, spekulatiivinen fiktio ja elokuva.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen viimeaikaiset projektinsa ja tutkimuksensa k\u00e4sittelev\u00e4t sit\u00e4, miten teknologinen, ekologinen ja poliittinen kehitys muokkaavat olioita, suhteita ja tiloja. Keskittym\u00e4ll\u00e4 erilaisiin konteksteihin ja niiden nykyisiin tai entisiin asuttajiin h\u00e4n kehitt\u00e4\u00e4 maailmoja maailmojen tai j\u00e4rjestelmi\u00e4 j\u00e4rjestelmien sis\u00e4ll\u00e4, pyrkien horjuttamaan n\u00e4k\u00f6kulmia, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja myyttej\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusia vastarinnan muotoja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 paikan materiaalisuutta ja erilaisia fiktiivisi\u00e4 tarinoita katalysaattoreina.<\/p>\n\n\n\n

Henna-Riikka Halonen on toteuttanut ja tuottanut useita laajoja yhteisty\u00f6ss\u00e4 tehtyj\u00e4 videoprojekteja ja tilaust\u00f6it\u00e4 Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa, Israelissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. H\u00e4nen teoksiaan on n\u00e4hty viime vuosina laajalti festivaaleilla ja n\u00e4yttelyiss\u00e4. Esimerkkein\u00e4 ovat Sydneyn biennaali (Australia), Emma (Espoo, Suomi), Galleria Titanik (Turku, Suomi), Hayward Galleria (Lontoo, Iso-Britannia), Lilith Performance Studio (Malm\u00f6, Ruotsi), Rotterdamin elokuvafestivaalit (Alankomaat), Eyebeam Art + Technology Center (New York City, Yhdysvallat), Grimmmuseum, sek\u00e4 Transmediale (Berliini, Saksa).<\/p>\n\n\n\n

Jan Ij\u00e4s: House of the Wickedest Man in the World (2022, 20:00)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

Ij\u00e4ksen viimeisimm\u00e4n dokumentaarisen teoksen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 on sisilialainen Cefal\u00fan pikkukaupunki ja siell\u00e4 sijaitseva Abbey of Thelema. Talossa asusti vuosina 1920\u20131923 pahennusta her\u00e4tt\u00e4nyt okkultisti Aleister Crowley (1875\u20131947) seuraajineen. Huhujen mukaan talossa harjoitettiin h\u00e4m\u00e4r\u00e4per\u00e4ist\u00e4 toimintaa, kuten seksin- ja huumeident\u00e4yteisi\u00e4 rituaaleja, ja siell\u00e4 kerrotaan sattuneen my\u00f6s ep\u00e4ilytt\u00e4vi\u00e4 kuolemantapauksia. Kaikki p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1923, kun Mussolini ajoi ryhm\u00e4n pois Sisiliasta ja Italiasta.<\/p>\n\n\n\n

Ij\u00e4ksen projektin l\u00e4ht\u00f6kohtana on ohjaaja Kenneth Angerin ja seksitutkija Alfred Kinseyn 1950-luvulla aloittama ty\u00f6. Angeria ja Kinsey\u00e4 kiehtoivat talossa harjoitettu seksimagia ja okkultismi sek\u00e4 freskot, joita Crowley oli maalannut ymp\u00e4ri taloa. Angerin tarkoituksena oli tehd\u00e4 Abbey of Thelemasta elokuva, mutta ohjaajan kertoman mukaan valmis materiaali h\u00e4visi Englannissa kehitysprosessin aikana. Ij\u00e4s l\u00e4hestyy paikkaa v\u00e4h\u00e4n toisenlaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Elokuva on tulosta monivuotisesta ty\u00f6skentelyprosessista, jossa h\u00e4n on tutkinut Crowleyn Cefal\u00fan-kauden edesottamuksia. Ij\u00e4s l\u00f6ysi sinnikk\u00e4\u00e4n etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen t\u00e4t\u00e4 aikaa kuvaavat p\u00e4iv\u00e4kirjat, joissa on tekstej\u00e4 paitsi Crowleylta itselt\u00e4\u00e4n my\u00f6s h\u00e4nen kanssaan el\u00e4neilt\u00e4 rakastajattarilta, oppilailta ja muilta henkil\u00f6ilt\u00e4. Thelema Abbeyn s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin kuului nimitt\u00e4in velvollisuus pit\u00e4\u00e4 omaa p\u00e4iv\u00e4kirjaa. Materiaali valottaa asukkaiden arkea ja kuvaa rutiineja, kuten ruoanlaittoa, siivousta ja lastenhoitoa. Elokuvan \u00e4\u00e4niraidalla on kaksi kertojan\u00e4\u00e4nt\u00e4, jotka lukevat p\u00e4iv\u00e4kirjaotteita. T\u00e4m\u00e4 antaa v\u00e4h\u00e4n erilaisen kuvan \u0161okeeraavasta ja sensaatiohakuisesta hahmosta, jonka Crowley itse loi julkisuudessa. Materiaali on kuvattu vieterivetoisella Bolexilla 16 mm:n filmille, ja se perustuu paikkaan ja sen ilmapiiriin. Ensimm\u00e4iset kuvaukset tehtiin jo vuonna 2014, jolloin seinill\u00e4 oli viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n j\u00e4lki\u00e4 Crowleyn freskoista. Nyt kaikki on poissa. Elokuvan ensi-ilta on Sinness\u00e4 9.8.<\/p>\n\n\n\n

Jan Ij\u00e4s<\/a><\/strong> (s. 1975) on ohjaaja, k\u00e4sikirjoittaja ja tuottaja, joka asuu ja ty\u00f6skentelee Helsingiss\u00e4. H\u00e4n on opiskellut Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitokselta p\u00e4\u00e4aineenaan dokumentaarinen elokuva. Ij\u00e4ksen tuotanto sijoittuu avantgarde-elokuvan, kokeellisen mediataiteen ja dokumenttielokuvan rajamaastoon, ja h\u00e4n k\u00e4sittelee usein vaikeita sosiaalisia kysymyksi\u00e4. Ij\u00e4ksen elokuvia on esitetty kansainv\u00e4lisesti yli kahdensadan festivaalin ja n\u00e4yttelytilan ohjelmistossa. H\u00e4nen elokuvansa ovat saaneet useita palkintoja, kuten Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinnon vuonna 2011 ja IndieLisboa-elokuvafestivaalien Amnesty International -palkinnon vuonna 2018. Ij\u00e4s ty\u00f6skentelee t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 viisivuotisen ty\u00f6skentelyapurahan turvin.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Videoviikot 2022, 14.6.-21.8.2022, Sinne<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4tietoa: Pro Artibus<\/a><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

AV-arkki on edist\u00e4nyt suomalaisen mediataiteen asemaa vuodesta 1989. Taiteilijat osallistuvat t\u00e4h\u00e4n tapahtumaan AV-arkin edist\u00e4misty\u00f6n ansiosta.<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuonna 2020 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa n\u00e4hty Sinnen ja Suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkin videotaiteen n\u00e4yttely-yhteisty\u00f6 Videoviikot j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n toisen kerran kes\u00e4ll\u00e4 2022. 14.6.-21.8.2022 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 Videoviikot tarjoaa Sinnen n\u00e4yttelytilassa kahden viikon v\u00e4lein… Lue lis\u00e4\u00e4 \u00bb<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":10,"featured_media":1574971,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1337,1338],"class_list":["post-1575036","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uutiset","tag-av-arkin-levitystoiminta","tag-helsinki"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1575036","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1575036"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1575036\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1574971"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1575036"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1575036"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.av-arkki.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1575036"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}