Uhritanssi
Kantonen Lea
Video on kameralle tehty taltiointi Suomen taideakatemian koulun ensimmäisestä performanssilopputyöstä. Työ havainnoi liikkeen vaikutusta liikkuvan ihmisen hengitykseen ja ääneen. Liike jatkuu, kunnes puhuminen estyy. Esityksen tila on maalausinstallaatio, joka koostuu valkoisilla kankailla rajatusta alueesta, ihmisfiguuria esittävästä vaaleanpunaisesta temperamaalauksesta sekä kulhollisesta punaisia viinimarjoja. Esiintyjä hyppii, kaatuilee ja kierii tilassa sekä lausuu samalla katkonaisesti ja hengästyneenä Pietarin ensimmäisen kirjeen sanoja: ”…ja rakentukaa itsekin eläväksi uhriksi…”. Lopuksi hän murskaa viinimarjoja käsillään ja hieroo niitä kasvoihinsa sekä maalaukseen.
Tuotantovuosi
1984
Kesto
00:12:57
Tyyppi
Asiasana
Alkuperäinen nimi
Uhritanssi
Suomenkielinen nimi
Uhritanssi
Tuotantomaat
Finland
Dialogi
Kyllä
Ääni
Ei
Työryhmä
Lea Kantonen (Käsikirjoittaja), Lea Kantonen (Leikkaaja), Lea Kantonen (Ohjaaja), Lea Kantonen (Still-kuvaaja), Lea Kantonen (Tekijä), Lea Kantonen (Tuottaja), Lea Kantonen (Äänisuunnittelu), Lea Kantonen (Näyttelijä)
Pressikuvat
Lea Kantonen
Syntynyt: 1956
Lea Kantonen on taiteellisen tutkimuksen emeritaprofessori Taideyliopistossa, ja hän johtaa Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta Otetaan museo takaisin – yhteisömuseoiden avaaminen alkuperäiskansojen taiteelle. Hän kuuluu suomalaisen performanssi-, video-, ympäristö- ja yhteisötaiteen pioneerisukupolveen. 1980-luvulla hän toimi taiteilijaryhmissä Turppi ja Auki. Uhritanssi (1984) oli hänen lopputyönsä osa ja Suomen Taideakatemian koulun lopputöiden ensimmäinen performanssi. Hänen väitöskirjansa Teltta – Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa (2005) oli ensimmäinen suomenkielinen yhteisötaiteen alan väitöskirja. Vuodesta 1999 hän on yhdessä Pekka Kantosen kanssa ja yhteistyössä Tatuutsi Maxakwaxi -koulukeskuksen kanssa läntisessä Sierra Madren vuoristossa ja vuodesta 2014 Nayaritin autonomisessa yliopistossa (UAN) toimivan Sembrando-videokollektiivin kanssa toteuttanut yhteisölähtöisiä performansseja ja videoinstallaatioita Meksikossa. Hänen taiteelliselle tutkimukselleen on ominaista dekoloniaalinen metodologia ja monikielinen dramaturgia. Kantosten töitä on esitetty sekä paikallisesti kulttuurikeskuksissa että kansainvälisesti videofestivaaleilla ja taidemuseoissa. Vuonna 2011 he saivat AVEK-mediataidepalkinnon.
6 teosta