The Stroker
Takala Pilvi
The Stroker pohjaa Takalan kahden viikon pituiseen interventioon Second Homessa, trendikkäässä itä-lontoolaisessa yhteisöllisessä start-upeille ja freelancereille tarkoitetussa työtilassa. Intervention aikana Takala esiintyi työtilan palkkaamana hyvinvointiammattilaisena Nina Niemisenä, jonka uraauurtava yhtiö Personnel Touch tarjosi kosketuspalveluita työpaikoilla.
Tuotantovuosi
2019
Kesto
00:15:00
Tyyppi
Asiasana
dokumentaarisuus, henkilökohtainen koskemattomuus, huhut, inhimillisyys, interventiotutkimus, juoruilu, kokeelliset elokuvat, kosketus (kohdistuva toiminta), liike-elämä, Lontoo, peitetoiminta, performanssi, poikkeava käyttäytyminen, reaktiot, soluttautuminen (keskinäinen toiminta), sosiaalinen stigma, sosiaaliset normit, startup-yritykset, tavat (tapakulttuuri), työ, työtilat, työyhteisöt, yhteiskunta
Alkuperäinen nimi
The Stroker
Englanninkielinen nimi
The Stroker
Tuotantomaat
Finland, United Kingdom
Dialogi
Kyllä
Ääni
Kyllä
Työryhmä
Katharina Dießner (Kuvaaja), Iona Roisin (Käsikirjoittaja), Pilvi Takala (Käsikirjoittaja), Elisa Purfürst (Leikkaaja), Pilvi Takala (Ohjaaja), Pilvi Takala (Tekijä), Iona Roisin (Tuottaja), Pilvi Takala (Tuottaja), Emma Waltraud Howes (Koreografi), Iona Roisin (Näyttelijä), Matthew Moorhouse (Näyttelijä), Laura Hemming-Lowe (Näyttelijä), Donna Celay (Näyttelijä), Hais Hassan (Näyttelijä), Emma Waltraud Howes (Näyttelijä), Patricia Mories (Näyttelijä), Manos Koutsis (Näyttelijä), Finnish Institute in London (Rahoittaja), Koneen säätiö (Rahoittaja), Taiteen edistämiskeskus (Rahoittaja), AVEK (Rahoittaja), Second Home (Rahoittaja), Amelie Befeldt (Tuotantoassistentti), Karl Laeufer (Ääni), Luke David Harris (Ääni), Christian Obermaier (Äänisuunnittelu)
Pressikuvat
Pilvi Takala (s. 1981) elää ja työskentelee Berliinin ja Helsingin välillä. Hänen videoteoksensa pohjaavat performatiivisiin interventioihin, joissa hän tutkii tiettyjä yhteisöjä käsitelläkseen yhteiskunnallisia rakenteita ja kyseenalaistaakseen käyttäytymisemme normatiivisia sääntöjä ja totuuksia eri yhteyksissä. Hänen teoksensa osoittavat, että usein sosiaalisen tilanteen piilevistä säännöistä pääsee perille vain häiritsemällä tilannetta. Takalan töitä on ollut esillä MoMA PS1:ssä, New Museumissa, Kiasmassa, Palais de Tokyossa, Kunsthalle Baselissa, Manifesta 11:ssa, Witte de Withissä ja 9. Istanbulin Biennaalissa. Takala on voittanut Alankomaissa Prix de Rome -palkinnon 2011 sekä Emdash-palkinnon ja kuvataiteen valtionpalkinnon 2013.
18 teosta