Lea Kantonen on taiteellisen tutkimuksen emeritaprofessori Taideyliopistossa, ja hän johtaa Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta Otetaan museo takaisin – yhteisömuseoiden avaaminen alkuperäiskansojen taiteelle. Hän kuuluu suomalaisen performanssi-, video-, ympäristö- ja yhteisötaiteen pioneerisukupolveen. 1980-luvulla hän toimi taiteilijaryhmissä Turppi ja Auki. Uhritanssi (1984) oli hänen lopputyönsä osa ja Suomen Taideakatemian koulun lopputöiden ensimmäinen performanssi. Hänen väitöskirjansa Teltta – Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa (2005) oli ensimmäinen suomenkielinen yhteisötaiteen alan väitöskirja. Vuodesta 1999 hän on yhdessä Pekka Kantosen kanssa ja yhteistyössä Tatuutsi Maxakwaxi -koulukeskuksen kanssa läntisessä Sierra Madren vuoristossa ja vuodesta 2014 Nayaritin autonomisessa yliopistossa (UAN) toimivan Sembrando-videokollektiivin kanssa toteuttanut yhteisölähtöisiä performansseja ja videoinstallaatioita Meksikossa. Hänen taiteelliselle tutkimukselleen on ominaista dekoloniaalinen metodologia ja monikielinen dramaturgia. Kantosten töitä on esitetty sekä paikallisesti kulttuurikeskuksissa että kansainvälisesti videofestivaaleilla ja taidemuseoissa. Vuonna 2011 he saivat AVEK-mediataidepalkinnon.