Sieidi

Viitahuhta Marja

Mitä tapahtuu, kun vanhat uskomukset ja nykyaika kohtaavat ja luomme uusia suhteita vanhoihin kulttuurillisiin merkitsijöihin? Teoksessa Ánnámáret rakentaa suhdetta seitaan ja sen olemiseen joikaamalla. Joikaaminen tekee seitaa todeksi ja vahvistaa sen voimaa. Videolla nähdään Samuli Paulaharjun vuoden 1930 arkistokuva Enontekiöllä sijaitsevasta seidasta. Erilaiset digitaaliset kollaasitekniikat ja efektit muovaavat kuvaa. Teos on kameraton elokuva, joka on luotu yhdestä arkistokuvasta digitaalisesti muokkaamalla time lapse -animaatioksi. Kivi ikään kuin monistuu kuvassa peittäen itsensä ja muuttuen uudelleen näkyväksi. Kuvassa olevan kiven muodon muistaa silloinkin, kun sitä ei kuvassa näy. Ánnámáretin kokeellista joikumusiikkia säestävät Turkka Inkilä ja Ilkka Heinonen.

Arkistokuva: Seita, Terbmisvaarri, kuvaaja Samuli Paulaharju, vuosi 1930, lähde Finna.fi, organisaatio Museovirasto, Samuli Paulaharjun kokoelma ja Kansatieteen kuvakokoelma.

Tuotantovuosi
2023
Kesto
00:03:50
Tyyppi
Asiasana
Alkuperäinen nimi
Sieidi
Tuotantomaat
Finland
Dialogi
Ei
Ääni
Kyllä
Työryhmä
Marja Viitahuhta (Kuvaaja), Marja Viitahuhta (Leikkaaja), Marja Viitahuhta (Ohjaaja), Ánnámáret (Säveltäjä), Marja Viitahuhta (Tekijä), Anna Näkkäläjärvi-Länsman (Tuottaja), Marja Viitahuhta (Tuottaja), Ilkka Heinonen (Äänisuunnittelu), Turkka Inkilä (Äänisuunnittelu), Taiteen edistämiskeskus (Rahoittaja), Koneen säätiö (Rahoittaja), AVEK (Rahoittaja)
Pressikuvat
Marja Viitahuhta (ent. Mikkonen, s. 1979) on helsinkiläinen mediataiteilija, jonka teokset ovat lyhytelokuvia, esityksiä, installaatioita, valokuvia ja kollaaseja. Hänellä on esitystaiteen tutkinto Turun Taideakatemiasta ja kuvataiteen maisterin tutkinto Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on palkittu kansainvälisesti muun muassa Cannesin Cinéfondation-sarjassa ja Stuttgarter Filmwinter -festivaalilla. Useat hänen teoksistaan käsittelevät kuolevaisuutta suhteessa olemassaoloon, tarkastelevat naisten omaelämäkerrallisia tarinoita ja kokemuksia sekä tutkivat tekstin ja kuvan välistä suhdetta. Dokumentaarisia keinoja hyödyntävät teokset sisältävät löydettyä ja kerättyä materiaalia tai pohjautuvat haastatteluihin, henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tutkimukseen.