Pieni spektaakkeli kohtaamisesta
Astala Lauri
Pieni spektaakkeli kohtaamisesta ottaa katsojan ja hänen ympärillään olevan tilan aktiiviseksi osaksi teosta. Puoliläpäisevä peili riippuu tuolin ja videoprojisointiseinän välissä. Videokuvassa näkyy sama tuoli samassa tilassa. Istuessaan tuoliin katsoja huomaa, että tuolin ja ympäröivän tilan heijastukset osuvat täsmällisesti videokuvan elementteihin. Vaikutelma on yhtaikaa kaksi- ja kolmiulotteinen, mikä hämmentää tila-aistimusta. Videolle ilmestyy mies, joka istuutuu tuolille katsojaa "vastapäätä". Miehen hahmo sulautuu katsojan heijastukseen. Tämän uuden hybridi-henkilön piirteet ovat hämmentävät – katsoja tunnistaa niissä osin itsensä, osin toisen, tuntemattoman. Videon mies alkaa puhua. Yhdeksänminuuttinen monologi kuvaa poissaolevaa henkilöä, jonka kohtaamista, tai kohtaamisen mahdottomuutta, puhuja pohtii. Kertomuksessa sisäinen ja ulkoinen kietoutuvat yhteen. Sekä kertojan että kertomuksen kohteen, mutta myös katsojan, identiteetti muuttuu häilyväksi: kuka tämä toinen on, kuka minä oikeastaan olen? Vain yksi katsoja voi kerrallaan nähdä teoksen siihen tarkoitetusta tuolista. Kertomuksen teksti on laadittu lainauksista Maurice Blanchot’n kirjasta Le Dernier Homme (Viimeinen ihminen).
15 teosta