AV-arkin ja Cinema Orionin Taidetta taiteen vuoksi -sarja jatkuu näytöksellä ”Meri ja maa” tiistaina 27.2.2024 klo 17. Näytöksen vuoroin runolliset, vuoroin poliittiset teokset kaivautuvat maaperän salaisuuksiin ja sukeltavat mahtavaan, myyttiseen mereen.
Eri lähestymistavat tuovat esiin myös filmin materiaaliset mahdollisuudet: Miia Rinne on maalannut elokuvansa Sea (2013) käsin edellisen elokuvansa negatiivin päälle. Shubhangi Singh on kehittänyt teoksensa Birth of a Grenade (2023) filmimateriaalin kolonialismin tuontituotteilla: banaanilla, taateleilla, kookosjauheella. Japanilainen taiteilija Tomonari Nishikawa haudutti oman elokuvansa sound of a million insects, light of a thousand stars (2014) lehtikasassa Fukushima I -ydinvoimalan lähistöllä.
Kati Rooverin videoesseessä Silmieni suola (2020) etsitään yhteyttä valaaseen, jonka kulttuuria ja elämää ihminen uhkaa. Toisenlainen ihmisenjälkeisyys on läsnä tunisialaisen Younès Ben Slimanen kauniin hämyisessä haudankaivajakuvauksessa We knew how beautiful they were, these islands (2021). Näytös päättyy maailmanlopun huuruihin ja runouteen, kun Ben Rivers laskeutuu tulivuoren rikinkatkuisiin syvyyksiin teoksessaan Ijen/London (2022).
Elokuvia seuraa suomenkielinen paneelikeskustelu, jossa taiteen mahdollisuuksia ja rajoituksia jälleenrakennustyömaana pohtivat esseisti, dokumentaristi Riikka Kaihovaara, dosentti, FT Karoliina Lummaa (BIOS-tutkimusyksikkö) sekä taiteilija Kati Roover. Myös taiteilijat Miia Rinne ja Shubhangi Singh ovat näytöksessä paikalla.
Taidetta taiteen vuoksi tuo yhteen taiteilijain liikkuvaa kuvaa, mediataidetta ja kokeellista elokuvaa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa, uutuuksia ja klassikoita. Näytössarjaa ovat tukeneet Koneen säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. Sarjan kuratoinnista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Tytti Rantanen ja Azar Saiyar. Kevään teema on Jälleenrakennustyömaa. Seuraavat Taidetta taiteen vuoksi -näytökset esitetään 23.4.2024 ja 21.5.2024. Näytöksiin on vapaa pääsy – lunasta ilmainen lippusi Cinema Orionin verkkokaupasta!
Näytöksen teokset:
Miia Rinne: Sea (FI 2013, 05:43, ei dialogia) S
Sea on filmille maalattuja tummia värejä ja muotoja, jotka äänen kanssa muistuttavat öistä merta. Teos on toinen osa filmimaalausten sarjassa, jonka ensimmäinen osa, Pori–Helsinki, on sata metriä pitkä maalaus kirkkaalle 35 mm:n filmille. Sea on maalattu Pori–Helsingistä tehdyn negatiivin päälle. Sarja rakentuu kuin ihmisen psyykkinen järjestelmä, jossa eri elämänvaiheissa tapahtuneet asiat säilyvät kehityksessä mukana.
Kati Roover: Silmieni suola (FI 2020, 14:03, englanti) S
Salt of My Eyes on poeettinen videoessee yrityksestä saada yhteys ”salaperäiseen toiseen”, jonka kulttuuri ja elämä on vielä ihmisen ulottumattomissa, mutta jota ihmisen toiminta jatkuvasti häiritsee ja tuhoaa. Elokuvassa taiteilija seuraa kulttuurisesti moniulotteista ihmisen ja valaan suhdetta, elämän syntyä ja loppua maan päällä, sekä myyttejä ja unia suureksi valtamerien kulkijaksi muuntumisesta.
Tomonari Nishikawa: sound of a million insects, light of a thousand stars (JP, 2014, 2:00, ei dialogia) S
Taiteilija hautasi 35mm värifilminegatiivin kuolleiden lehtien alle Fukushima I -ydinvoimalan lähellä. Lopputuloksena näemme vimmaisesti välkkyvää valoa ja naarmuja, jotka visualisoivat näkymätöntä radioaktiivisuutta.
Shubhangi Singh: Birth of a Grenade (FI, EE, 2023, 7:28, englanti) S
Yli sadan vuoden ajan, kun Itä-Intian kauppakompaniaan kuuluvat laivat kuljettivat salpietaritynnyreitä Englannin rannoille, ne kuljettivat mukanaan myös mahtia, joka yhä määrittelee, miten olemme maailmassa. Salpietari, joka tunnetaan myös kemialliselta nimeltään kaliumnitraatti (KNO3), oli haluttua globaalia kauppatavaraa, jota louhittiin, kaupattiin ja josta taisteltiin, sillä sitä tarvittiin tuottamaan ruutia kilpaileville siirtomaavalloille. Elokuvan 16mm filmi on kehitetty käsin käyttämällä vain banaania, taateleita ja kookosjauhetta – aineksia, joita Helsingissä ei olisi saatavilla ellei niitä olisi kerran kuljetettu laivojen uumenissa ruuhkaisten merien halki Eurooppaan. Utuiset, paikoin aavemaiset kuvat ovat syntyneet näiden hedelmien lihan mahdollistamina. Niinpä kuvat luontaisesti kantavat itsessään jälkiä niiden historiasta ja väkivallasta.
Younès Ben Slimane: We knew how beautiful they were, these islands (FR, TN, 2021, 20:30, ei dialogia) S
Muukalainen kaivaa öisin hautoja, hautaa kuolleet ja vartioi heidän lepoaan. Pimeässä hän esittelee vainajille kuuluneita henkilökohtaisia tavaroita. Erotettuina omistajistaan nämä esineet kantavat heidän arpiaan ja kokemuksiaan, kun taas toiset ovat sulaneet arvoituksellisuuteen asti.
Ben Rivers: Ijen/London (UK, 2022, 06:42, englanti) S
Tehdessään taustatutkimusta pidempään elokuvaprojektiinsa After London Ben Rivers perehtyi myrkyllisiin maisemiin ja löysi kerrostulivuori Ijenin Itä-Jaavassa. Hän laskeutui tulivuoren kraateriin ja kuvasi rikkikaivosta, jossa pieni joukko kaivostyöläisiä kerää rikkiä eri käyttötarkoituksiin hyvin hankalissa olosuhteissa. Näistä testikuvista syntyi elokuva, johon Rivers yhdisti Herbert Readin runon “The Autumn of the World”
Nostokuva: Kati Roover: Silmieni suola (2020)
Taidetta taiteen vuoksi: Meri ja maa, 27.2.2024, Cinema Orion
Lisätietoa: Cinema Orion
AV-arkki on edistänyt suomalaisen mediataiteen asemaa vuodesta 1989. Taiteilijat osallistuvat tähän tapahtumaan AV-arkin edistämistyön ansiosta. Jos haluat seurata viimeisimpiä uutisiamme, tilaa uutiskirjeemme!
